Elämä on hetket jotka salpaavat hengityksesi.
Hetket joina saavutat paloja unelmistasi ja onnistut ylittämään odotuksesi.
Lasket muurisi ja juokset päin roihuavaa liekkiä.
Ihmiset ympärillä jotka saavat sinut tuntemaan olevasi todella elossa.
Suuret menetykset ja unohtumattomat kohtaamiset.
Kipeimmät haavat ja vatsan pohjasta ottavat onnellisuuden tunteet.
Suurta onnea on katsoa ja uskaltaa olla katsottavana.
Sielu paljaana toisen edessä ja pelon muuttuessa luottamukseksi.
Onnea on kun opit enemmän itsestäsi
ja pystyt ymmärtämään polkujasi, kohtaloasi.
Tänään mielessäni pyörii impulsiivisuus. Se monivivahteinen ja kaksipiippuinen luonteenpiirre, joka johdattaa sinut aina uusiin seikkailuihin
ja ajoittain myös pettymyksiin.
Minulle impulsiivisuus on tunteella elämistä ja rehellistä toimintaa,
aitoutta toisen ihmisen edessä ja asioiden jakamista.
Pelotonta asennetta ja rohkeutta kohdata mitä tahansa vastaan tuleekaan
-mieluiten hymyssä suin ja rinta rottingilla, valmiina ottamaan jopa turpiin elämältä.
Näitä kyseisiä kuvia katsoessani muistan juurikin näitä hetkiä.
Extempore-iltoja hyvässä seurassa, odottamattomia mutta ah niin odotettuja kohtaamisia,
toiselle sydämen avaamista ja syvimmän sielun paljastamista,
miksi ei-ajattelutavan ansiosta saavuttamiani kokemuksia,
elämän pieniä voittoja ja niitä suurimpia mahdollisia elämyksiä ja tuntemuksia.
Unelmien päättymisiä ja seuraavan oven avaamisia,
voimasanojen- ja kuvien ikuistamista.
Hetkessä elämistä, siten että tuntuu hyvältä,
tai ainakin siihen tilaan itsepintaisesti pyrkimistä.
Vaikka olen menettänyt paljon, niin olen myös saanut elää ja kokea.
Rakastaa ja nauraa, tuntea turvaa ja onnellisuutta.
Päivän biisilinkkinä kuluneen vuoden merkittävimmäksi muodostunut kipale,
kantava voima ja murskattu unelma:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti