Papa don't preach

Eilen oli aivan supermieletön ilma ja olin ihan täpinöissä <3

Mietin sitä kuinka monet päivät joutuu olemaan töissä, piiiitkät päivät, aina vaan,

ja kuinka paljon se varsinkin kesällä ottaa päähän.

Tupakkatauolla haaveilet vapaa-ajasta ja katselet iloisia ihmisiä.

Töissä mietit että kuinka ketään viittii tulla sisälle näin kauniina päivänä,

koska itse et ainakaan hengaisi missään kauppakeskuksessa tuolloin. 

Elämä ja Suomen kesä ovat liian lyhyitä, joskus pitää vaan olla ja nauttia, ja niin mä nyt teen.

Istuttiin iltapäivästä alkuiltaan asti kaverin kanssa Manskun Iguanassa,

ikkunapaikalla jossa ikkuna on lähes koko seinän kokoinen.

En oikein päässyt yli enkä ympäri siitä kuinka ihanaa oli katsella kaupungin vilskettä,

ihmisiä, kuivaa asfalttia, ilta-aurinkoa

-ja tajuta että nyt mun ei tarvitse hetkeen fiilistellä vain lasin läpi

vaan voin oikeasti vaan olla. Otan sellaisen irtioton toviksi josta yleensä voi vain haaveilla.

En tarvitse rikkauksia, vain aikaa itselleni olla ja keskittyä tavoitteisiini.

Ladata pattereita ja sijoittaa itseeni -kuin pankkiin tallettaisi.

En muista koska olisin viimeksi ollut näin onnellinen.

Ja taas tuli kokeiltua uutta takki/liivi-yhdistelmää. Toimii.

Tää on soinut mun päässä siitä hetkestä kun avasin aamulla silmäni,

ja joo, kenties "I'm in trouble deep" ;)