Cup of courage

Mistä sinä haaveilet?  Mikä saa kätesi hikoamaan jännityksestä?  Mikä saa sinut kiemurtelemaan innostuksesta?  Mikä herättää toiveesi niin että sydämenlyöntisi tihentyvät?

 Mikä on se unelma joka tuo silmiisi hulluudenkiilteen ja sinut hymyilemään, iloitsemaan nauramiseen asti itseksesi? Mitä oikeasti haluat, ja mitä teet sen saavuttaaksesi?

Sanon, elä unelmaasi, älä unelmoi elämääsi. Ja tästä syystä, tätä ohjenuoraa noudattaen olen saanut tänään itkeä onnesta, ja siitä olen erittäin kiitollinen. Olen onnellinen,

 sillä olen täynnä toivoa ja uskoa, eikä sitä voi kukaan minulta viedä pois.

Vaikka mikä odottaisi minua edessäpäin, hyvä tai paha, niin ainakin olen päättänyt onnistua enkä lannistua. Ja sitä mitä olen rakentanut ei myöskään kukaan voi minulta viedä.

Tiedän kuka olen ja mihin pystyn -ja olen onnellisesti juuri minä, juuri tässä elämäntilanteessa. Ja tämä on yksi niistä hetkistä josta haluan ottaa ja pitää kiinni,

purkittaa ja avata jonain päivänä. Haistaakseni, maistaakseni, muistaakseni,

miltä tämä hetki tuntui.

 

DIY ripped jeans

Nyt kun alkaa syksy uhkaavasti tehdä tuloaan ja itseään pitää alkaa verhota

muuhunkin kuin shortseihin (byhyy), niin päätin katsastaa farmaritilanteeni.

Oikeastaan mulla on vain parit lempifarkut ja useammat sitten joita käytän

hädin tuskin ollenkaan. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu parit Tikrut.

Ei niissä varsinaisesti mitään vikaa ole. Istuvuus on takapuolen kohdalta 

priimaa paristakin syystä. Ensiksikin se ilmeisin eli matala vyötärö.

Se auttaa aina pistämään peppua kompaktiin pakettiin ja tuo lisäksi 

hoikemman puoleisille mimmeille lisää muotoja. (Itse en kyllä

enää pyllyn täytettä kaipaa, toista se saattoi olla ennen.)

Toisena auttaa takataskut, jotka ovat mitoitettu farkun koon mukaan.

Mitä isompi koko sen isommat taskut ja niin edespäin. Sillä on vaikutusta.

Harmillisesti parit tikruni ovat polven kohdalta ja lähimaastosta löysähköt.

Löysähköllä tarkoitan siis sitä että vereni kiertää jaloissa liian hyvin.

Ne ovat myös niitä poikkeuksia joita en yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi kaventaa.

Enkä saanut nytkään. Päätin tehdä jotain muuta mieluummin eli pistää 

leikaten ja repien. Ilman suunnitelmaa, luovalla ja rennolla otteella.

 Thö victim of the day

Saksilla vähän ylimääräistä veke

Ja eikun repimään sielun kyllyydestä!

Ainoa suunnitelma; ainakin yksi isompi hole.

En ole kovin taitava trashaamaan farkkuja, ja päätinkin helpomman kautta

pikkasen rispata niitä ihan vain saksilla. Ehkä joku ilta kun olen oikein

tylsistynyt otan nuppineulan käteen ja hion reunoja lisää.

Ja tällaiseen asukokonaisuuteen sitten inspiroiduin tänään:

Kendrick Lamaria olen kuunnellut aika reippaasti tänään:

Do more of what makes you happy / Key items

Risin' up, back on the street

Did my time, took my chances

Went the distance now I'm back on my feet

Just a man and his will to survive

So many times it happens too fast

You trade your passion for glory

Don't lose your grip on the dreams of the past

You must fight just to keep them alive

Bright mind, bright outfit!

Tämä ruutupaita kulkee koko ajna mukana :D

Olisin hukassa ilman teitä.

Iltapäiväteet. Cute.

Tha man, David Hasselhoff!

Mesh up

Kieli poskella ja tukka putkella

Kiintymykseni kohteet <3

Grunge flavour

Kaverini Tytti oli eilisen ravintolapäivän innoittamana muuntanut heidän 

kampaamonsa kahvilaksi kollegoidensa kanssa ja siellähän oli aivan pakko käydä fiilistelemässä. Tapahtuma kulki nimellä Sound Cafe. Tarjolla oli erilaisia piirakoita, salaatteja, kakkuja sekä juomia ja paikalle oli myös hommattu deejii vastaamaan viihtyvyydestä omalta osaltaan. Tämäkin tapahtuma oli Beatissa onnistunut

-eikä ihme, sillä tärkeintä oikeasti on ihmiset toiminnan takana,

ja nämä ihanat tyypit kyllä osaavat hoitaa homman kuin homman.

Rakkaudella, asenteella ja ammattitaidolla. Kakkupalat olivat kyllä aika tuhteja, 

mistä en toisaalta valita,  sillä sain sitten kotona iltateeni rinnalle vielä palan porkkanakakkua! :)

Sää pääsi hieman yllättämään meikäläisen. Tunsin kyllä että viileä siellä ei ole,

mutta pitkähihainen mekko ja nahkatakki olivat liikaa -vaikka jalat olivatkin niin sanotusti paljaana :D Ihanaa tosin oli että aurinko paistoi ja kuumotti,

sillä myöhemmin  kävin vielä kaverin kanssa puistossa syömässä.

Kaikista stadin päiväksi pystytetyistä ruokakojuista olisi voinut vapaasti valita

annoksensa, mutta ei. Me kun oltiin täällä Ogelissa jo niin päädyttiin

hakemaan vanhat kunnon pizzat, haha. Mikä fail, joku voisi tuumata.

Kerran vasta käytössä olleet Zaran nilkkurit olivat päivän asun lähtökohtana.

En ole näitä edes muistanut omistavani, hups. Sen kerran kun näiden kanssa

olin päivän shoppailemassa olivat jalat niin kipeinä että olin varmaan 

plokannut vain kipeän muiston mielestäni ;)

'Tämä mekko ei oikein istu mulle vyötärön kohdalta. Osaksi kyse on varmaankin leikkauksesta joka tekee mulle "vatsapussin" solmitun kohdan alle.

Ei voi olla imartelevaa, ja koko ajan saa olla oikomassa.

Asun halusin kuitenkin olevan rento kuten fiiliksenikin, joten eikun ruutupaitaa

grungehengen mukaisesti vyötäisille.

Half senorita, half viking

Tykkään pukeutua ja "laittautua" fiiliksen mukaan, mutta välillä se että pitää

 niin monesta eri tyylistä aiheuttaa myös päänvaivaa. 

Niinä päivinä kun ei ole vahvaa tunnetta suuntaan eikä toiseen

ja voisi yhtä hyvin laittaa mekon taikka lökäpöksyt.

En juurikaan mieti mihin olen menossa ja kuinka "kuuluisi" laittautua

mitäkin varten, ellei kyse sitten ole tärkeästä tapaamisesta ja juhlista,

vaan painelen aina menemään täysin omana itsenäni.

Tärkein pointti on tuntea olonsa varmaksi ja mukavaksi.

Tässäpä itseasiassa pari niin sanottua muistisääntöä:

Don't dress the part -be the part.

The swag is seen on attitude -not clothes.

-

Keksin sattumalta uuden tavan pitää hiuksia, ihan vaan laittaesssani 

niitä pois tieltä. And I like it! Vähän kasaritakatukkajeejee-meininkiä,

mutta juuri sopivasti rokkia ;)

Kerrankin pääsi käärmekorvis käyttöön kun oli tukka kiinni ja asenne rock ;)

Innan kanssa Slinkussa :) 

Beautiful mind, Tortured soul

Rauhalliset, kiireettömät aamut. Aamukahvia peiton alla, unihiekkaa silmissä,

kirjan lukemista, John Mayeria, lauleskelua, Senkun kanssa peuhaamista. <3

Käytiin pitkällä kävelylläkin ja mä uppouduin ajatuksiini.

Mietin sitä kuinka olen aina etsinyt rakkautta ja elämänkumppania.

Parisuhteista lähteminen ei ole koskaan ollut helppoa,  ei edes ajatuksen tasolla. 

Kuitenkin kun on tiennyt ja tuntenut vahvasti jonkin puuttuvan,

sen oleellisimman, sielunkumppanuuden, on päätös ollut kirkas.

Tahdon vahvan ja itsenäisen kumppanin, joka seisoo omilla jaloillaan,

mutta jonka kanssa luomme yhdessä kahdenkeskeisen maailman jota 

kukaan muu maailmassa ei voisi koskaan ymmärtää. Eikä särkeä.

Tämä on toiminut bensiininä moottorissani ja ajanut mua rakkaudessa eteenpäin.

Pohdin onko tilanne ollut silloin parempi kun on uskonut sen sielunkumppanin

olevan jossakin, mutta et ole häntä vielä löytänyt.

Vai tämä hetki kun tiedät missä hän on, mutta olet voimaton asian suhteen,

etkä kenties koskaan enää tule hänen lämpöään kokemaan.

Olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut, niistä uskomattomista ihmisistä jotka ovet  polulleni astuneet ja jakaneet maailmansa kanssani. Vuosien ajan, tai vaikka vain lyhyen hetken. Elämä koostuu hetkistä, eikä kukaan voi sanoa mikä on rakkauden aikaraja.

Ei sen suhteen milloin se alkaa ja milloin päättyy.

Tämänkin vuoden aikana ole kohdannut upeita ihmisiä,

joiden elämää olen myös itse päässyt koskettamaan.

Joidenkin kohdalla olen joutunut pysähtymään ja miettimään kunnolla.

Mitä jos. Ja siitä tullaankin siihen mistä aloitin.

Jos en olisi koskaan tavannutkaan sitä henkilöä joka mullisti maailmani,

olisinko yhä valmis heittäytymään helpommin suhteisiin,

antamaan mahdollisuuksia. Toisinaan toivon että näin olisi.