For the things that matter

Too exhausted to fight the battle

to fight the fire with fire

Too young and foolish to give up the hope

still smart enough to somehow cope

Restless and hungry, determined and set

Feeling powerfull

regardless of what they have said

There's still so much to achieve,

and no one can tell you what you can do

when you truly believe

It is not the fall that matters

not the obstacles you may face

It's only how you get up

and get over the hard and painfull phase.

The most beautiful things in my life

are those that only from pain have rise

that's always been the story of my life

If there wouldn't been the dark I've seen

I hope you know

there couldn't never been you and me

Poem by me

You wish not to see their other sides

Not to face the other face

Time and time again you learn

But truly you can never learn

Your heart is big and weak

And the soul remains open

Open for life

Tough smashed so many times

You wish that time would heal

What others keep on breaking

Taking what's not theirs to take

Not theirs to keep

Feeding it to the lions

You wish not to see the other sides

Not the ugly anymore

The truth still lies beneath

Not even that deep

At least you lived as you believed

Beautiful mind, Tortured soul

Rauhalliset, kiireettömät aamut. Aamukahvia peiton alla, unihiekkaa silmissä,

kirjan lukemista, John Mayeria, lauleskelua, Senkun kanssa peuhaamista. <3

Käytiin pitkällä kävelylläkin ja mä uppouduin ajatuksiini.

Mietin sitä kuinka olen aina etsinyt rakkautta ja elämänkumppania.

Parisuhteista lähteminen ei ole koskaan ollut helppoa,  ei edes ajatuksen tasolla. 

Kuitenkin kun on tiennyt ja tuntenut vahvasti jonkin puuttuvan,

sen oleellisimman, sielunkumppanuuden, on päätös ollut kirkas.

Tahdon vahvan ja itsenäisen kumppanin, joka seisoo omilla jaloillaan,

mutta jonka kanssa luomme yhdessä kahdenkeskeisen maailman jota 

kukaan muu maailmassa ei voisi koskaan ymmärtää. Eikä särkeä.

Tämä on toiminut bensiininä moottorissani ja ajanut mua rakkaudessa eteenpäin.

Pohdin onko tilanne ollut silloin parempi kun on uskonut sen sielunkumppanin

olevan jossakin, mutta et ole häntä vielä löytänyt.

Vai tämä hetki kun tiedät missä hän on, mutta olet voimaton asian suhteen,

etkä kenties koskaan enää tule hänen lämpöään kokemaan.

Olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut, niistä uskomattomista ihmisistä jotka ovet  polulleni astuneet ja jakaneet maailmansa kanssani. Vuosien ajan, tai vaikka vain lyhyen hetken. Elämä koostuu hetkistä, eikä kukaan voi sanoa mikä on rakkauden aikaraja.

Ei sen suhteen milloin se alkaa ja milloin päättyy.

Tämänkin vuoden aikana ole kohdannut upeita ihmisiä,

joiden elämää olen myös itse päässyt koskettamaan.

Joidenkin kohdalla olen joutunut pysähtymään ja miettimään kunnolla.

Mitä jos. Ja siitä tullaankin siihen mistä aloitin.

Jos en olisi koskaan tavannutkaan sitä henkilöä joka mullisti maailmani,

olisinko yhä valmis heittäytymään helpommin suhteisiin,

antamaan mahdollisuuksia. Toisinaan toivon että näin olisi.

How to unfold your love

I don't know why nobody told you
how to unfold you love
I don't know how someone controlled you
they bought and sold you

I look at the world and I notice it's turning
While my guitar gently weeps
With every mistake we must surely be learning
Still my guitar gently weeps

I don't know how you were diverted
you were perverted too
I don't know how you were inverted
no one alerted you

One of my greatest loves

Löysin vanhan kihlasormukseni ja se nosti tunteita pintaan sekunnin murto-osassa. Aloin vollottamaan välittömästi, enkä edes osaa sanoa kuinka montaa eri tunnetta samanaikaisesti yritin käsitellä. Päällimmäisinä oli kuitenkin onni ja kiitollisuus. Haluankin nyt kertoa hieman elämästäni ja siitä muutoksesta jonka sain silloin kokea, tavatessani tämän entisen kihlattuni.

Ennen häntä elin hyvin epävaakata ja monin tavoin turvatonta elämää. En tiennyt paljoakaan maailman menosta Malmin lähiöiden ulkopuolelta. Senhetkisessä elämässä parasta oli laaja ystäväpiiri, jotka olivatkin minulle kaikki kaikessa. Suureksi osaksi rakastin elämää juuri tuolloin, mutta samanaikaisesti pelkäsin jatkuvasti mitä tapahtuu sen jälkeen. Kun kaikki muuttuu, muuttaa, aikuistuu, kasvaa erilleen. Minulla ei ollut uskoa eikä luottamusta tulevaan, eihän kukaan ollut valmistanut minua, eikä antanut tarvittavia työkaluja rakentaakseni mitään. Olin varma etten elä yli 25-vuotiaaksi, koko ajatuskin aikuistumisesta tuntui niin epärealistiselta enkä voinut kuvitella miten elämä voisi edes olla mitään ilman sitä mitä minulla oli sillä hetkellä. Pyrin jo silloin olemaan hyvä ihminen, sydämeltäni ja teoiltani. Ajattelin että jos en muuten osaa pitää itsestäni huolta niin jokin voima pitää, karma kannattelee. Muilta osin olin epävarma ja rikkinäinen, aina huolissani. Milloin perheestäni, milloin ystävistäni, elämästä yleensä. Useimmiten perheestäni.

Tavatessani Heikin rakastuin lähes välitömästi. Olimme tavanneet kerran aiemmin, mutta emme silloin tainneet edes puhua. Tämä tapahtui uutenavuotena, ensimmäisessä omassa kodissani, opiskelijaluukussani, jossa vietimme porukalla vuoden vaihtumista. Heikki istui vierelläni jutellen omille kavereilleen ja minä omilleni. Huomasin sivukorvalla kuuntelevani hänen juttujaan hymyillen ja mielissäni. Jokunen tunti siinä vierähti, mutta sitten vain tapahtui jotain. Jähmetyin, en melkein saanut henkeä, ja vilkaisin ystäviäni paniikki silmistäni paistaen. Kokoonnuimme hätäkokoukseen vessaan tyttöjen kesken ja selitin sekavia siitä, kuinka minun olisi saatava Heikki. Loppuillasta tein liikkeeni ja Heikki jäi yöksi. Nukkumaan mennessäni, siinä Heikin kainalossa maatessani, tunsin olevani todella turvassa ensimmäistä kertaa moneen, moneen vuoteen. Juuri ennen nukahtamista sanoin Heikille "Älä koskaan lähde pois.", johon Heikki sanoi "En lähde mihinkään." Siitä päivästä eteenpäin olimme yhdessä ja tarinamme kestikin viisi vuotta.

Tuona aikana kävin isoja kamppailuita itseni kanssa. Se mistä nyt halusin kertoa on taistelu siitä, että uskoisin olevani Heikin arvoinen. Jonkun niin kiltin. Niin vakaan. Niin kunnollisen. Jonkun joka ei koskaan pettäisi, eikä pettäisi myöskään luottamustani. Pitäisi musta huolta, niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Heikissä oli sisäänrakennettua hyvyyttä ja tasapainoa, sellaista josta en ollut tiennyt mitään ennen kuin sen edessäni tunnistin. Enkä mitään halunnut niin paljon kuin olla sen kaiken arvoinen ja saavuttaa oman tasapainoni hänen kanssaan. Pitkälle me pääsimmekin. Varsinkin kun ottaa huomioon kaikki alkutekijät ja sen miten erilaisista maailmoista olimme. Heikki oli pohjoisen poika ja isosta rakastavasta perheestä. Minä lähestulkoon ghettokasvatti rankoilla taustoilla ja melko hajanaisella perheellä. Jotenkin löysimme kuitenkin toisemme ja kasvoimme yhdessä nuo viisi merkittävää vuotta. Sinä aikana opin todella arvostamaan perusasioita uudella tavalla. Sillä tavalla että aloin uskomaan olevani niiden arvoinen, enkä koskaan enää niistä tinkisi. Pääni olen pitänyt ja jatkanut matkaani suhteista jos hälytyskellot ovat soineet. Siitä haluankin kiittää Heikkiä, että hän näytti minulle mitä on olla turvassa, olla kunnioitettu, olla rakastettu. Siitä että minä riitin, ja enemmän. Valitettavasti emme kuitenkaan olleet sielunkumppaneita. Tiedän etten ole väärässä kun jatkan matkaani, siihen asti kunnes tunnen olevani jälleen yhtä turvassa, ja kunnes tunnen sielunmaailmojen räjähdysmäistä kohtaamista.

Be patient and be kind

Haluan kirjoittaa pettymyksestä. Pettymystä on monenlaista.

Sitä että pettyy ihmisiin, heidän tekoihinsa ja valintoihinsa.

Sitä että huomaat ettei joku olekaan ollut luottamuksesi arvoinen.

Sitä että tuotat pettymyksiä lähimmäisillesi. Heille joilla on suurimmat odotukset sinulta, 

ja samalla suurin realiteetti siitä kuka olet ja mihin pystyt.

Se että petyt itseesi. Ei ne pienet erheet, vaan suuremmat tavoitteet ja

tärkeimmät arvot. 

Olen sitä mieltä että pahinta on lopulta itseensä pettyminen.

Se on se asia jota pyrin elämässäni välttämään kuin ruttoa.

Virheitä saa tehdä, niitä kertyy matkan varrella väkisinkin.

Monenlaisia epäonnistumisiakin tulee vastaan väistämättä.

Tärkeintä on pystyä katsomaan itseään peilistä ja tuntea samalla arvostusta.

Olla armollinen itselleen ja osata tuntea ylpeyttä kun siihen on aihetta.

Ettei menetä yöunia kamppaillen unelmiensa vuoksi, 

ajatellen ettei tule johonkin pystymään, unelmiaan saavuttamaan.

Jossitellen tapahtuneita asioita ja mahdollisesti tapahtuvia.

Ala elämään itseään toteuttavaa ennustusta.

"Sometimes standing for what you believe means standing alone."

Viesti jonka sain viime yönä. Se pisti mut taas miettimään.

Niiden asioiden puolesta joihin uskoo on taisteltava.

Monesti se voi tarkoittaa että joudut tekemään uhrauksia ja myönnytyksiä.

Luopumaan myös hetkellisesti omista arvoistasi jonkin suuremman asian vuoksi.

Pistämään omat haaveesi taka-alalle jotta jonkun muun voisi toteutua.

Valinta ei tällöin voi olla helppo, eikä sen ole tarkoituskaan olla.

Lopulta valintasi ei kuitenkaan saa olla ristiriidassa arvojesi kanssa, 

vaan sen tulee tukea arvomaailmaasi pitkällä juoksulla.

Palkinto ei tässä ole toiselta saatu kiitos, harvemmin se sitä on,

vaan puhdas ja jalo sydän. Juuri se sinun omasi.

Joten yritä tehdä parhaasi ja olla järkkymätön silloin kun sitä täytyy olla.

Tee myönnytyksiä läheistesi ja muidenkin kanssaeläjien suhteen

jos siitä koituu heille jotain hyvää, vaikka heidän tietämättään.

Älä tuhlaa aikaasi olemalla katkera, palaamalla muiden tuottamiin pettymyksiin.

Elämässä on tarpeeksi haastetta yrittäessäsi olla itsellesi rehellinen.

Koettaessasi pysyä itseäsi varten vahvana.  Elämässä on paljon vääryyttä ja epäreiluutta, 

ihan jokapäiväisessä arkisessa mielessäkin. Älä anna sen kalvaa,

vaan ymmärrä että on myös paljon johon voit itse vaikuttaa.

Kun sen ymmärrät ja sisäistät, voimaannut ja olet onnellisempi.

Saavutat tasapainoa ja vakaata, aitoa onnellisuutta,

jota ei pysty niin vain horjuttaa. 

Ihmiset antavat yllättävän paljon anteeksi, anna sinäkin, myös itsellesi.

Observe and enjoy

Haluan kertoa muutamasta tapauksesta jotka ovet lämmittäneet äskettäin mieltäni, ja myös saaneet minut uskomaan yhä vahvemmin siihen että olen ihan okei juuri tällaisena kuin olen. Aina tulee olemaan niitä ihmisiä jotka eivät ymmärrä tai pidä, mutta useammin kuitenkin kohtaan niitä jotka liputtavat asenteeni puolesta :)

Viime viikon lopulla soitin Malmin työvoimatoimistoon. Puhelu ohjautui poikkeuksellisesti Itäkeskuksen toimipaikkaan ja siellä vastasi myöskin poikkeuksellisesti ihminen joka ei työssään vastaa puheluihin, mutta oli tällä kertaa tuuraamassa kollegaansa. Juttelimme noin viisi minuuttia tilanteestani ja suunnitelmistani. Keskustelu ohjautui hyvin pian elämänarvoihin, ihmisten käyttäytymiseen, erilaisiin deittailukokemuksiin ja elämän pienempiin ja suurempiin haaveisiin. Puhuimme paljon myös siitä kuinka jotkut kokevat että  toisille tapahtuu elämässä enemmän kuin heille itselleen; tapaavat kiinnostavia ihmisiä ja kokevat erilaisia arjen seikkailuja. Oikeasti kyse on enemmänkin ympäröivän maailman ja siinä tapahtuvien asioiden huomaamisesta ja huomioimisesta. Siitä että katsot maailmaa silmät oikeasti auki, kuuntelet ympäristöäsi, tunnet sydämelläsi. Iloitset hölmöltäkin tuntuvista asioista, uskallat hymyillä ventovieraille, uskallat antaa ja vastaanottaa, 

niin hyvää kuin pahaakin.  Linjan toisessa päässä oli selvästi aito, välittävä ja mielenkiintoinen ihminen, eikä suinkaan mikään virkamies. Useampaan otteeseen nauroimme siitä millaisen suunnan puhelumme sai, ja kuinka hassua sekin on että hän sattui juurikin vastaamaan puhelimeen, mutta totesimme että olemme vain ihmisiä ja kohtaamiset kanssaihmisten kanssa ovat toisinaan hienoja kokemuksia 

-vaikka puhelimen välityksellä. Juttelimme lähes tunnin, ja uskon että molemmille 

jäi siitä pidemmäksi aikaa hymy huulille.

Lauantaina sain ihan mielettömän viestin blogini lukijalta. En viitsi kertoa koko viestin sisältöä, tulihan se yksityisenä viestinä,  mutta se pääsanoma siinä oli:

"Ihailen elämänasennettasi. Osaat nauttia asioista joita muut ei huomaa. Olet ikäänkuin eräänlainen esikuva itselleni jonka ajatuksista pyrin ottamaan neuvoa." 

Liikutuin oikeasti lähes kyyneliin, joten kiitos siitä. Tiedän että olen sekä mieleltäni että sydämeltäni avoin ihminen,  eikä se ole suinkaan itsestäänselvyys tai millään tavalla helppoa. Se on päätös suhtautua annakkoluulottomasti ja positiivisesti kanssaihmisiin, sekä iloita pienimmistäkin asioista. Mikään tässä maailmassa ja elämässä ei ole itsestäänselvyys, edes se että heräät aamulla. Mitä enemmän voimaannut aivan pienistäkin asioista, sitä vaikeampaa sinua on kenenkään nujertaa, tai edes horjuttaa. Tässä asiassa pidän pääni -vaikka sitä päätä joutuukin tämän takia välillä hakkaamaan seinään :D

Jostain syystä olen saanut lähiaikoina sekä vierailta että myös tutuilta ihmisiltä paljon positiivista palautetta, lähinnä juuri elämänasenteestani. Huomaan että tällä hetkellä, enemmän kuin koskaan aiemmin, teen asioita joista oikeasti voimaannun ja tapaan ihmisiä jotka ovat täynnä positiivista energiaa. Let's keep this up!

Päivän biisiksi ei voisi sopia nyt mikään muu:

Friend or foe -Sometimes it's hard to know

Mun on pakko avautua asiasta joka aika ajoin vaivaa mieltäni.

Niin monen muun asian elämässäni ollessa kunnossa on harmillista että joutuu

vaivaamaan päätään niinkin paskamaisilla asioilla kuin

kaksinaamaisuus, opportunistit, selkäänpuukottajat, hyväksikäyttäjät ja muutkin 

sosiaalisesti ja tunnemaailmaltaan vinksallaan olevat epävakaat retardit.

Moni sortuu typeriin ja julmiin, toisia vahingoittaviin tekoihin kamppaillessaan

oman itsensä ja elämänsä kanssa, Epävarmuuden, heikon luonteen, pelon, kateuden tai muun ajamana.

Olen aika monestikin tehnyt mielipiteeni selväksi tällaisista ihmisistä, 

ja huomauttanut kuinka kamalaa tuota toimintaa on katsella lähietäisyydeltä,

olipa kohteena joku muu tai sinä itse. Yhtä etovaa joka kerta.

Ystäväni tietävät kuinka vahvan intuition omaan ja kuinka usein olenkaan 

ollut oikeassa tapaamistani ihmisistä. Viimeisen vuoden sisällä olen muutaman ihmisen kohdalla 

hakannut päätäni seinään koska en ole halunnut uskoa intuitiotani.

Olen työntänyt tuntemukseni sivuun ja päättänyt vakaasti taaskin toimia vain ja ainoastaan

parhaiden tarkoitusten mukaisesti. Käyttänyt aikaa ja energiaa näihin ihmisiin, 

heidän onnellisuutensa ja tasapainonsa kasvattamiseksi. Luodakseni heille entistä paremmat 

oltavat ja suotuisammat mahdollisuudet jatkoa ajatellen. Mahdollistanut omalta osaltani,

 kovalla työllä ja peräänantamattomuudellani, jopa omalla kustannuksellani,

paljon hyvää muille. Ollut kuunteleva korva, tuki ja kannustava ystävä.

Silloinkin kun vastapuoli on teroitellut veistään salaa.

En tiedä montaa yhtä ällöttävää asiaa kuin nuo yllämainitsemani tyypit ja toimintatavat.

Kaikki mahdollinen hyvä ollaan valmiita ottamaan vastaan, mutta ei mitään antamaan.

Halutaan tukea ja suojaa, mutta hätätilanteen edessä heitetään muut tulen keskelle.

Niin rankkaa kuin se välillä onkin tulla työnnetyksi bussin alle epämääräisistä 

paniikonomaisista epävarmuuden syistä, niin olen onnellinen että olen toiminut oikein 

koko matkan ajan,  -jopa näitä kyseisiä tyyppejä kohtaan. 

Mutta nämä ovat juuri niitä ihmisiä jotka eivät pärjäisi tai menestyisi samalla tavalla omin päin,

eivätkä varsinkaan mikäli eivät työntäisi muita sinne bussin alle.

Ja niin heissä yhdistyvät kaikki nuo mainitsemani "mahtavat" elementit ja ominaisuudet.

Jos siis miettii miksi elämässä täytyy välillä puhdistaa kaverirekisteriä

ja karsia sieltä mädät omenat pois, niin eipä tarvitse kahta kertaa miettiä tällä kertaa.

Huh, tulipahan sanottua.

Sometimes life is black & white

Runosuoneni kukki pienen hetken:

Hopes and dreams,

Wishes and believes.

There's things to be done

and the time of having fun.

People in the streets.

Smokes and all that coffee.

Music and the sound.

The dancing when it's really loud.

Feeling of total happiness

And rarely of loneliness.

Kisses of the sun, 

Just go and let your hair down.

Dare to live,

Have the courage to love.

If you have faith in it,

You shall have it all.

<3

Dating

It's a boot thing

 And how I felt short

 Biker day

 It's about the swag

 And a hat thing

Mun ajatukset on parin päivän ajan lennelleet joka suuntaan, tai pikemminkin singonneet.

On niin ristiriitaista että kun tunnet jotain todella hyvää niin samanaikaisesti 

tunnet niin paljon ei-toivottua pelkoa ja ahdistusta.

Kyse on siis ihmissuhteista. Olen joutunut lähiaikoina miettimään menneitä,

puntaroimaan elettyä ja tulevaa elämääni, ja katsomaan suurennuslasilla tiettyjä 

asioita, ihmisiä ja tapahtumia, myös itseäni.

En ole koskaan ollut se ihminen joka juoksee karkuun peloissaan,

oikeastaan missään tilanteessa mitä voikaan keksiä.

Joskus olen kyllä halunnut, kerran jopa ihan tosissani yrittänyt, mutta ei.

Se ei vain ole mun tapani toimia, eikä sydämeni sitä ole koskaan sallinut.

Enkä myöskään ole sitä muiltakaan helposti hyväksynyt,

sillä aina on enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

Olen kokenut antavani mahdollisuuksia romanssiin erilaisissa tilanteissa

ja erilaisten ihmisten kanssa monesti.

Joskin eri tavalla ennen kuin nyt viimeisen kahden vuoden aikana.

Ennen olin parisuhteissa koko ajan, ja suurin syy siihen on ollut se,

että vaikka olisin kovasti halunnut olla itsekseni niin syliini on hypännyt joka kerta

 maailman ihanin kundi, joka on kuin huitonut että rakasta minua, jooko.

Vaikka en olisi ollut täysin valmis uuteen suhteeseen niin en ole halunnut

niin sanotusti väärän ajankohdan määrittää sitä mitä tapahtuu

ja siksi olen katsonut nämä kortit joka kerta -enkä ole joutunut katumaan.

Tajuan kuitenkin että koska aloitin tämän vapauteni kaksi vuotta sitten 

päättäen etten pysähdy ennen kuin kolahtaa niin etten voisi elää ilman tätä toista

niin kaikki tapailu ja romantiikka on jokseenkin tapahtunut mun omilla ehdoillani.

Olen pitänyt sopivaa etäisyyttä, säädellyt tunteitani, tekojani, näkemisiä.

Olen deittaillut ahkerasti ja jopa deittaillut useampaa kundia samanaikaisesti,

ollen kuitenkin tästä koko ajan kaikille avoin ja rehellinen.

Enkä suinkaan vienyt asioita näkemistä pidemmälle silloin kenenkään kanssa, 

kyse on ollut huolettomasta ajanvietosta mahtavien tyyppien kanssa. 

En ole halunnut loukata ketään, mutta en myöskään vastata teoistani kenellekään,

ja molemmisssa olen suht' hyvin onnistunutkin, ainakin tietääkseni.

Samalla olen heti kättelyssä tavallaan sanonut näille tyypeille että

turpiinsaamisen mahdollisuus on olemassa ja se on myös suuri.

Siitä huolimatta yksikään ei ole juossut pois ja jokunen on jopa sanonut

että ok, I'll be the last one standing. Rohkeeta, sanoisin, enkä itse pystyisi samaan. 

Joten vaikka kuinka rehellinen olen ollut niin epäreilua se on kyllä ollut, 

eikä kenelläkään ole ollut mahdollisuuttakaan. 

(Paitsi siis yhdellä, joka sai mut unohtamaan kaiken muun,

mutta joka juoksi pois koska ei halunnut saada siipeensä. Ironiaa.)

Nyt elämässäni on ihminen, jonka rooli on alkanut melko yllättäen muuttumaan.

Tämä pakottaa mua todella syvälle, monen kerroksen läpi,

ja kauhukseni huomaan miettiväni että pystynkö todella tähän.

Kaikki vanhat ja tuoreemmatkin haavat tulee revittyä auki,

niin monelta eri osa-alueelta, ja tämä on se prosessi jonka olin lähes unohtanut.

Nyt ei auta muu kuin hengitellä syvään ja ottaa rauhallisesti.

Save room (Just a little)

Päivän musalinkkinä aamulla kovassa kuuntelussa ollut pitkästä aikaa John Legend :)

Say that you'll stay a little

Don't say bye-bye tonight

Say you'll be mine

Just a little bit of love

Is worth a moment of your time.

Knocking on your door just a little

It's so cold outside tonight

Let's get a fire burning

Oh I know I'll keep it burning bright

If your stay,

Wont you save, save

Save room for my love

Save room for a moment to be with me

Save room for my love

Save a little, save a little for me

Won't you save a little

Save a little for me

This just might hurt a little

Love hurts sometimes when you do it right

Don't be afraid of a little bit of pain

Pleasure is on the other side.

Let down your guard just a little

I'll keep you safe in these arms of mine

Hold on to me pretty baby

You will see I can be all you need if you stay

Won't you save, save

Save room for my love

Save room for a moment to be with me

Save room for my love

Save a little, save a little for me

Won't you save a little

Save a little for me

Oh c'mon, make time to live a little

Don't let this moment slip by tonight

You'll never know what you're missing

'till you try, ill keep you satisfied if you stay

Won't you save, save

Daydreamin'

Koska Eevahan taas kyllästyi omaan peilikuvaansa niin jotain muutosta piti saada aikaiseksi!

Tukasta on nyt keltaisuus tipotiessään ja tilalla luonnonvaaleaa. Ainiin, jatkeet lähti kans veks.

Ja oli ihan kiva meikata vähän raffimmin kerrankin, 

sinisten simmujen kanssa en siitä lookista tykkää kun näyttää niin ylimeikatulta, pthyi.

With new fur and again those damn brown eyes ;)

 Instan tuotosta samasta otoksesta.

Muokkaus sopii musta tähän tunelmaan, olkoot muut mitä mieltä tahansa :D

 Lee pääsi ulkoileen. Ja kyseiset kenkulitkin pitkästä aikaa,

mä oon niin jumahtanut niihin vaaleisiin tennareihin!

Tää hiusväri maistuu paljon paremmalta kuin edellinen hattara :D

Kokomusta ei tosiaan tänään huvittanut, niin megaihana sää!!!!!

Ja kerrottakoon nyt ihan yleisesti että en työskentele enää BikBokilla.
Siitä en tässä vaiheessa kerro sen enempää, kunnioituksesta entistä työnantajaani
Varner Groupia kohtaan. Mutta pakko sanoa tämä ääneen,
etten menetä kasvojani kun mm.flunssassa viettelen rattoisia kuppilailtoja
-näin en todellakaan käyttäytyisi työ- tai sairasloma-ajalla! :D
Ja niille jotka mut tuntee, varmaan tiedätte mitä tulee seuraavaksi,
eikä siitäkään sitten sanaakaan enempää, haha :D

Encounters

Eilen oli hassu meininki! Mä ainakin onnistuin tekemään vaikutuksen 

muutamaan tyyppiin olemuksellani, mistä tulee aina hyvä fiilis.

1. Odotin kaveriani keskustassa talon kulmalla. Kaksi kundia tuli viereisestä

kuppilasta ulos savukkeelle, katsoivat mua ja toinen sanoi 

"Onpas sulla makeet housut! Saadaanko tulla sun kanssa röökille?. Tosi cooli mimmi."

Tottakai mun kanssa saa tulla röökille.

2. Menin kysymään Bäkkärin portsarilta että mitäs keikkoja illaksi on luvassa.

Vieressä seissyt mies oli ihan että wow, tollasia naisia ei ihan joka päivä näekään

ja siinä sitten kimpassa portsarin kanssa kertoivat kuinka cool olenkaan :D

Sangen imartelevaa! Hän vaati saada maksaa mut sisään,  

koska mun ei kuulemma vaan kuulu maksaa sisään mihinkään.

3. Yöbussi yllätti taas. Kuuntelin tyytyväisenä ja onnellisena musiikkia

ja huomasin että takanani istuva kundi istui myös laput korvilla.

Kysyin vaihdettaisiinko musiiikkeja yhden biisin ajaksi,  avarrettaisiin vähän maailmaa.

Kundi ei innostunut yhtään ja mä jatkoin hymyillen oman musan kuuntelua.

Kun jäin bussista pois tuli toinen kundi koputtamaan mua olalle ja sanoi

"Mä olin tossa samassa bussissa sun kaa. Huomasin kun kysyit siltä tyypiltä sitä

musajuttua. Mä en tajua miksei se suostunut, musta se oli makeinta mitä

kukaan on koskaan tehnyt, ja mun oli pakko tulla sanomaan se sulle."

Olin aika hämmästynyt, mutta tosi otettu, ja tää kundi jatkoi:

"Ajattelin että ihan maksimissaan voin pari pysäkkiä jatkaa ohi oman pysäkin, 

odottaa jos jäät kohta kyydistä, mutta en mä vaan voinut jäädä aiemmin pois."

Mä en ole koskaan tavannut ketään ihmistä joka ajattelisi ja toimisi noin

-itseni lisäksi siis! Kaikki kaverini tietävät ja ovat kuulleet moneen otteeseen

että olisin valmis vaikka hyppäämään bussista ulos jos kokisin 

että haluan sanoa jollekin täysin vieraalle ihmiselle jotakin,

ja tämä on vain yksi esimerkki siitä miten hetkessä elän ja intuitioni varassa.

En voinut vaan passittaa kundia matkoihinsa ja miksi olisinkaan,

olihan hän selvästi mielenkiintoinen ja hyvä tyyppi.

Otettiin mun luona kaljat ,(yök), ja kuunneltiin musaa aamuseitsemään.

Ihan oikeasti kuunneltiin, täysillä ja tunteella.

Jopa siihen pisteeseen että tuntui niin kovaa että tämän kundinkin silmät kostuivat,

olisikohan ollut juurikin kyseessä tämä mun lempparini josta olen tatuointinikin ottanut,

Alter Bridgen Broken Wings. Jäbä kävi makaamaan keittiöni lattialle,

pisti silmät kiinni, hengitteli rauhassa ja selvästi tunsi musiikin.

Ei voi muuta kuin arvostaa.

Sellainen oli mun lauantai, mites sulla, saitko kokea mielenkiintoisia

tai merkittäviä kohtaamisia? Mä ainakin sain ja voimaannuin.

Ja  koska ilta sisälsi ystävyyttä, naurua, syvällisiä keskusteluja, 

hyviä kohtaamisia ja Queenia, niin  nyt jään puntaroimaan olenko valmis lähtemään 

 uudelle kierrokselle ihmisten ilmoille, kohti uusia seikkailuja :D

Luottobyysat. And the hair is back! :D

Meiän rundi ole eilen Bäkkäri, Shakers ja lopulta Sling In. A great night!

(Mutta Bäkkäri ei vakuuttanut eikä saa mua varmasti aikoihin takaisin kylään.)

Just a thought

Some say love, I say fight

I hope I'm not wrong

A restless soul, a wicked mind

I'd rather kiss the ground than kiss a starless sky

Other man's trash is another man's treasure

Käytiin siskon kanssa tiistaina kunnon kävelyllä Riihimäellä,

määränpäänä keskellä peltoa sijaitseva kauppahalli, toiselta nimeltään voisi kutsua myöskin aarreaitaksi. Other man's trash is another man's treasure, 

ja me siskokset kyllä ainakin arvostetaan mitä kummallisempia tavaroita! :D

Nähdään niissä arvokkuutta, elettyä elämää ja potentiaalia uudenlaiseen käyttöön.

Mä bongasin vaikka mitä huippuhienoa, mutta oli yksinkertaisesti näpit niin jäässä

ettei kuvien näpsimisestä tullut sittenkään mitään. Hyyyrrrrrr. Ryrrrr.

Pari kuvaa ehdin napsia.

Tämän vekotuksen ottaisin mieluusti koristamaan seinääni. Voi kyllä!

Tässä säilöisin vaikka huiveja ja pipojani!

Nämä valaisimet muokkaisin kotikäyttöön ja tekisin niistä näyttävän rykelmän! 

Kuinkas hieno?!

Mitään ei valitettavasti voinut ottaa tällä kertaa mukaan,

sillä kädet oli jo aivan täynnä omista kamoista, mutta I'll be back.

Oli niin kylmä ettei siinä ollut enää mitään järkeä, niin kamala tuuli, 

että mun oli pakko suojautua. Typewäää, kuten veljenpoikani sanoisi.

Oltiin ajateltu mennä johonkin kivaan lämpimään kahvilaan vielä istumaan,

mutta rämäinen vanha huoltsikka vei kuitenkin voiton.

Ja koska Senkkunen oli mukana niin jäätiin ulos nauttimaan kahvipullat.

Oli muuten melko tunnelmallista, ensi kerralla vaan enempi vaatetta päälle :)

Katselin siskon luona kaiken maailman virityksiä koruille sun muille

ja alkoi ihan käydä kateeksi. Koska kauppahalli ei tarjonnut mitään tämäntyylistä roinaa mulle

niin kekkasin tänään käyttää ihan perushousuhenkaria laseilleni,

aiemmin ne ovat vaan roikkuneet pienessä muovipussissa vessan koukussa, joten tämä parempi!

Ja sitten ihan vaan note to self.

Olet jumissa itsesi kanssa koko elämäsi. Pidä siis itsestäsi huoli, arvosta ja välitä,
iloitse ja nauti omasta seurastasi. Elä siten että olet itsesi paras kaveri.
Jos et pysty itseäsi kunnioittamaan ei sitä kukaan muukaan tule tässä elämässä tekemään.