Back on track and on denim

Yli kaksi viikkoa on tässä sitten tullut oltua kipeenä puolin jos toisin

ja tänään on ensimmäinen päivä kun kahvi maistui kahvilta,

tupakka tupakalta ja kotona pärjäsi olla ilman triplavaatekertaa. Jipii!

Pari päivää sairasteltiin yhdessä Marian luona ja ehkä kun tämä dynaaminen duo

yhdistää voimansa niin kaiken voi selättää,

onhan tuo tullut todistettua kerta kerran jälkeen :D

Eilen ei ollut vielä hymy kovin herkässä. Teetä, vitamiinijuomia ja nappeja pistin menemään,

mutta aika lohduttomalta tuntui.

Huulipunalla saa kyllä freesattua ilmettä vaikka olisi kuinka kuumehouruissa.

Meidän karvaturrit alkoi vihdoin todella ystävystymään!

Ei ehkä ensi vilkaisulta uskoisi että tämä kaveri on kovan luokan domina?

Ja kyllä, tuo on hänen perusilmeensä. <3

Lohimedaljonki ja salaattia, mmm, voi kun ois voinut maistaa muutakin

kuin oman mielikuvituksensa!

Oli niin uskomattoman freesi ja energinen olo eilen että päätin pokkana suhata taksilla kotiin. Mielessä sänky, kolme peittoa ja hömpänpömppää telkusta.

Mutta sainkin sitten kokea yllätyksen kotiovellani:

tämä uusi tuttavuus joka oli mun luona kuuntelemassa aamutuimaan musaa viikonloppuna

istui mun portaillani. Oli kuulemma huolissaan kun olin kipeänä 

niin hän oli päättänyt tuoda mulle teetä. Niin, siis, istui siinä teekuppi kädessään,

jonka oli kotoaan raahannut.

Ei ollut soittanut etukäteen tai muuta, vaan oli vaan pamahtanut siihen.

Joku voisi ajatella että onpa outoa, mä ajattelen että onpa erikoista ja hienoa.

Ajoittain joutuu oikein pysähtyä miettimään että kuinka joidenkin ihmisten kanssa,

harvojen kylläkin, voi ensihetkestä olla niin avoin?

Aika harvoin oikeasti tapaa koruttomia ja konstailemattomia ihmisiä nykymaailmassa,

mutta tänä talvena mä olen tavannut niistä muutaman.

Tukkavitutus. Lätsä, kotsa, pipo, lippis, mikähäh? 

Huiviin päädyin pitkästä aikaa ja tästä se ajatus sitten lähti.

Tällaiseen settiin päädyin tänään, myöskin hyvin pitkästä aikaa.

Energiaa päivään sen kunniaksi että jaksoin ja pystyin taas laulamaan aamusuihkussa :D

Kivaa iisteriä kaikille! :D

Encounters

Eilen oli hassu meininki! Mä ainakin onnistuin tekemään vaikutuksen 

muutamaan tyyppiin olemuksellani, mistä tulee aina hyvä fiilis.

1. Odotin kaveriani keskustassa talon kulmalla. Kaksi kundia tuli viereisestä

kuppilasta ulos savukkeelle, katsoivat mua ja toinen sanoi 

"Onpas sulla makeet housut! Saadaanko tulla sun kanssa röökille?. Tosi cooli mimmi."

Tottakai mun kanssa saa tulla röökille.

2. Menin kysymään Bäkkärin portsarilta että mitäs keikkoja illaksi on luvassa.

Vieressä seissyt mies oli ihan että wow, tollasia naisia ei ihan joka päivä näekään

ja siinä sitten kimpassa portsarin kanssa kertoivat kuinka cool olenkaan :D

Sangen imartelevaa! Hän vaati saada maksaa mut sisään,  

koska mun ei kuulemma vaan kuulu maksaa sisään mihinkään.

3. Yöbussi yllätti taas. Kuuntelin tyytyväisenä ja onnellisena musiikkia

ja huomasin että takanani istuva kundi istui myös laput korvilla.

Kysyin vaihdettaisiinko musiiikkeja yhden biisin ajaksi,  avarrettaisiin vähän maailmaa.

Kundi ei innostunut yhtään ja mä jatkoin hymyillen oman musan kuuntelua.

Kun jäin bussista pois tuli toinen kundi koputtamaan mua olalle ja sanoi

"Mä olin tossa samassa bussissa sun kaa. Huomasin kun kysyit siltä tyypiltä sitä

musajuttua. Mä en tajua miksei se suostunut, musta se oli makeinta mitä

kukaan on koskaan tehnyt, ja mun oli pakko tulla sanomaan se sulle."

Olin aika hämmästynyt, mutta tosi otettu, ja tää kundi jatkoi:

"Ajattelin että ihan maksimissaan voin pari pysäkkiä jatkaa ohi oman pysäkin, 

odottaa jos jäät kohta kyydistä, mutta en mä vaan voinut jäädä aiemmin pois."

Mä en ole koskaan tavannut ketään ihmistä joka ajattelisi ja toimisi noin

-itseni lisäksi siis! Kaikki kaverini tietävät ja ovat kuulleet moneen otteeseen

että olisin valmis vaikka hyppäämään bussista ulos jos kokisin 

että haluan sanoa jollekin täysin vieraalle ihmiselle jotakin,

ja tämä on vain yksi esimerkki siitä miten hetkessä elän ja intuitioni varassa.

En voinut vaan passittaa kundia matkoihinsa ja miksi olisinkaan,

olihan hän selvästi mielenkiintoinen ja hyvä tyyppi.

Otettiin mun luona kaljat ,(yök), ja kuunneltiin musaa aamuseitsemään.

Ihan oikeasti kuunneltiin, täysillä ja tunteella.

Jopa siihen pisteeseen että tuntui niin kovaa että tämän kundinkin silmät kostuivat,

olisikohan ollut juurikin kyseessä tämä mun lempparini josta olen tatuointinikin ottanut,

Alter Bridgen Broken Wings. Jäbä kävi makaamaan keittiöni lattialle,

pisti silmät kiinni, hengitteli rauhassa ja selvästi tunsi musiikin.

Ei voi muuta kuin arvostaa.

Sellainen oli mun lauantai, mites sulla, saitko kokea mielenkiintoisia

tai merkittäviä kohtaamisia? Mä ainakin sain ja voimaannuin.

Ja  koska ilta sisälsi ystävyyttä, naurua, syvällisiä keskusteluja, 

hyviä kohtaamisia ja Queenia, niin  nyt jään puntaroimaan olenko valmis lähtemään 

 uudelle kierrokselle ihmisten ilmoille, kohti uusia seikkailuja :D

Luottobyysat. And the hair is back! :D

Meiän rundi ole eilen Bäkkäri, Shakers ja lopulta Sling In. A great night!

(Mutta Bäkkäri ei vakuuttanut eikä saa mua varmasti aikoihin takaisin kylään.)

The perfect place to fall in love

Katson tässä jo lähes perinteeksi muodostuneeksi Unelmien poikamiestyttöä teeveestä

näin perjantai-illan ratoksi. Yksi asia joka on häirinnyt, (tai yksi niistä useista),

on se että kaikki hokevat uudelleen ja uudelleen unelmien paratiisien ja maisemien vaihtuessa

"This is the perfect place to fall in love." Siis mitäh?? 

Puitteet on joo hienot, ei ole muuta kuin aikaa kun elämä on muilta osin jäissä,

ja suurena osana aikaa juurikin keskittyä vain orastavaan tai jo meneillään olevaan 

suhteeseen. Mutta kuinka todellista se voi olla jos ylipäänsä käyttää kyseistä yllämainittua ilmausta?

Elämä on muutakin kuin parisuhteita ja paratiiseja,

ja parisuhteet ovat muutakin kuin aurinkoa, hymyjä ja perhosia vatsassa.

Sehän suhteissa kaikkein hienointa onkin, kaikki ne kokemukset ja tunteiden kirjo.

Mutta aloin miettimään itse rakastumista tämän typerän toistuvan lauseen  siivittämänä.

Mä olen kokenut rakastumisen hetket aivan erilaisissa maisemissa kuin paratiiseissa, 

aivan muissa kuin yltiöromanttisisssa puitteissa.

Olen tavallinen arkinen ihminen joka rakastaa elämän pieniä asioita ja hetkiä, 

je ne ovat ne jotka minulle myös merkitsevät.

Olen mm. huomannut rakastuneeni koisohvallani uudenvuoden kemuisssa, aivan yllättäen,

kun olin sivukorvalla kuunnellut kyseisen vierustoverini puheita sivukorvalla illan ajan.

Aamulla jo sanoin että älä koskaan lähde mihinkään.

Aleksanterinkadun kulmassa kun eräs kundi valloitti mut ennenkuulumattomalla huumorintajullaan,

sarkastisuudellaan ja heittäytymisellään.

Ruotsin(hemmetti)risteilyllä pikkutunneilla jämähtäessäni laivan tupakkakoppiin tuntikausiksi ihmettelemään ja jakamaan maailmaa. Seuraavana aamuna soitin äidilleni että olen 

tavannut tulevan aviomieheni.

Tampereen kulmakuppilassa jossa olin rohjennut lähestyä ihmistä johon tunsin käsittämätöntä vetoa,

ennenkuulumatonta yhteenkuuluvuutta ja maailmojen yhtenäistymistä.

Noh, en ole parisuhteessa kenenkään yllämainitun kanssa tällä hetkellä, enkä kenenkään muunkaan,

joten aina ei mene kuin elokuvissa (koska joskushan oikeesti menee?),

mutta ainakin olen saanut rakastaa ja rakastua, juuri silloin kun siltä on tuntunut,

ja juuri niiden ihmisten kanssa jotka ovat maailmaani ja sydäntäni ravistelleet.

Tässäkin tekstissäni kannatan avoimuutta, niin mielen kuin  sydämenkin, 

ja olemaan rohkeasti sitä mitä on. Tunteitaan myöten.

Elämässä on niin paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää.

Ihanaa viikonloppua kaikille!!!