Elämässä joutuu välillä tekemään vaikeita ja pitkäkantoisia valintoja,
jotka mahdollisesti määrittävät elämällesi uuden suunnan.
Useimmiten näiden valintojen eteen joutuu yllättäen ja toisinaan jopa tahtomattaan.
Kulman takaa voi avautua odottamaton ovi tai saatat itse kurkistaa toiselle puolen
vaikka et kaipaisikaan muutosta. Etkä haluakaan enää sulkea sitä ovea,
koska olet jo nähnyt pilkahduksen jostakin.
Oven voi myös paiskata kiinni hetkessä ja sulkea silmänsä kokonaan.
Jatkaa elämäänsä kuten sen oli kuvitellutkin jatkuvan.
Mutta entä jos?
Itse en halua joutua jossittelemaan mitään elämässäni.
"Coulda woulda shoulda" -kuten lempisarjassani Sinkkuelämässä joskus sanottiin.
Mieluummin katson kuin kadun.
Ja mikäli katuisin, niin mieluummin jotain tekemääni kuin tekemättä jäänyttä. Enkä ole vielä katunut.
En myöskään osaa junnata paikallani liian kauan.
Tarvitsen jotain kestävää, vakaata ja turvaa, ainakin yhden kulmakiven kerrallaan,
mutta muut asiat elämässäni saavat vapaasti muuttua ja toivottavasti kehittyä.
Jätän tilaa seikkailulle, sillä elämmehän vain kerran.
Välillä se ettei tiedä missä on vuoden tai kahden päästä pelottaa.
Kuitenkin, on myös ihanaa ettei tiedä millaisen elämän tulee elämään.
Minun kohdallani pelko muuttuu aina hetkessä innostukseksi, vaikka kasvukipuja olisikin.
Muutama vuosi sitten kärsin jopa kuukauden unettomuudesta,
sillä en malttanut sulkea silmiäni ihanalta elämältä. Kuinka mahtavaa??
Tänä kesänä olen kärsinyt samaisesta unettomuudesta.
Toisinaan tulee hetkiä jolloin tavoitteesi hämärtyvät
ja saatat unohtaa kuka olet parhaimmillasi.
Syvällä sisimmässäsi. Mihin uskot, mihin pystyt, mihin pyrit.
Mutta katso silloin itseäsi ja mieti haluatko luopua kaikesta minkä eteen olet työskennellyt.
Asioista jotka tekevät sinusta sinut, ja ovat sinulle tärkeitä. Älä luovu.
Loppujen lopuksi ainoa johon voit täysin luottaa olet sinä itse. Älä siis petä itseäsi.
Tiettyihin asioihin tottuminen ja mukavuudenhalu ovat minulle merkkejä tehdä muutoksia.
Liika tyytyväisyys ja rakennettu valheellinen turva voi viedä elämänjanon.
Myös liian suuri jano voi johtaa siihen ettei osaa arvostaa enää pieniä asioita.
Alkaa pyrkimään aina vain eteenpäin, kohti suurempaa, kohti jotain parempaa.
Sen kannalla en todellakaan ole.
Elämän pienet asiat ovat parhaimpia ja niitä tärkeimpiä.
Joskus teet pakostakin vääriä valintoja, se on väistämätöntä tällä pitkällä polulla.
Tärkeintä on löytää tiensä takaisin oikealle raiteelle.
Kuten olen sanonut, mielestäni virheet eivät voi määrittää ihmistä.
Virheistä karaistuu ja toivottavasti oppii jotain arvokasta,
ja jatkaa eteenpäin porskuttamista entistä vahvempana. Jos osaa arvostaa myös virheitään.
Elämän kuuluukin olla haparointia , se on osa sen kauneutta. Eikö?
Mietit mitä teen, miksi teen näin tai kannattaako tämä.
Mene ja ota selvää. Ole rohkea.
Tässä kullanarvoisessa elämässä on lopulta niin vähän hävittävää,
mutta niin paljon voitettavaa. Tämän haluan muistaa joka hetki.
"Something I forget now but I've seen too little of."
Miksen mä ole keksinyt tuota virkettä?
