Itsensä toteuttava ennustus. Jostain syystä tämä on pyörinyt päässäni jokusen päivän.
Mietin asioita joita elämäni varrella on tapahtunut.
Niitä asioita joita olen toivonut tapahtuvaksi ja joita kohti olen pyrkinyt.
Niitä joita olen toivonut mutta tuntenut etten tule onnistumaan.
Myös asioita jotka on pystynyt tuntemaan, mutta ei ole tiennyt sille selitystä.
Ihminen on todella oman onnensa seppä, vaikka uskon myös kohtaloon hyvin vahvasti.
Jos johonkin uskoo tarpeeksi vahvasti kannattaa sen puolesta olla järkkymätön
ja painaa kaasu pohjaan.
Omassa elämässäni olen onnistunut saavuttamaan asioita juuri tämän vuoksi.
Niin työelämässä, ihmissuhteissa kuin oman luonteen kasvattamisenkin kohdalla.
Osa on myös jäänyt saavuttamatta, jos olen valmiiksi epäluuloinen tai liian pelokas yrittääkseni.
Sitä ei yleensä ymmärrä sillä hetkellä, mutta myöhemmin tiedostaa omat valintansa ja tekonsa.
Myös ne elämän parhaimmat asiat voivat pelottaa niin että polvet vapisevat.
Mutta mikäli jokin herättää sinussa niinkin voimakkaita tunteita niin
eikö se ole juurikin merkki siitä että on uskallettava?
Se että maailma olisi sinua vastaan tai et pystyisi vaikuttamaan omaan elämääsi ja tapahtumiin
ei pidä paikkaansa.
Esteitä tielläsi tulee varmasti olemaan ja toisinaan niinkin paljon
että luovuttaminen houkuttelisi huomattavasti enemmän kuin yrittäminen.
Varsinkin jos elämässäsi ei ole ihmisiä jotka sanovat sinun pystyvän mihin tahansa
ja olet itse ainoa joka itseäsi aina kannattelee.
Älä siis ala oman itsesi pahimmaksi viholliseksi vaan luota itseesi.
Miksi mennä sieltä mistä aita on matalin? Todennäköisesti et voita sillä mitään,
vaan pikemminkin menetät palasia itsestäsi, ja mikä pahinta, palasia itsekunnioituksestasi.
Siten muurisi kasvavat ja kynnys mihin tahansa nousee.
Itse elän elämääni sillä metodilla että annan kaikkeni asioiden puolesta joihin uskon.
Jos en anna, enkä tee kaikkea voitavaani tai kuuntele sydäntäni,
en pystyisi katsomaan itseäni peilistä tuntien arvostusta.
Ja jokaisen tulisi arvostaa ja rakastaa itseään jotta voi aidosti rakastaa muita.
Jos annat pelollesi siivet se kyllä lennättää sinut kauas siitä mitä todella tahtoisit.
Hymyile mieluummin niin maailma hymyilee sinulle.
Niinä hetkinä kun mietin miksi jaksan hakata päätäni aina uudelleen seinään kuuntelen tätä biisiä.
Parhaiten muistan tästä biisistä hetken kun olin todella allapäin ja matkalla töihin Helsingin
ruuhkaisessa aamussa. Liikennevaloissa laitoin volat täysille, lauloin 10 cm hymy huulilla,
(hymyni on joskus tosiaan mitattu), ja astelin tanssiaskelin töihin.
Jöröt stadilaiset katsoivat minua kuin hullua, mutta en välittänyt.
It takes a fool to remain sane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti