Open

Dramaattinen sade ja suuret tunteet. Hieman klisee, mutta melkoinen yhtälö.

Pistää väkisinkin hiljentymään.

Tämä on taas niitä päiviä kun tuntuu ja lujaa.

Välillä tuntuu kuin koko elämä olisi kamppailua ja sinnittelyä.

Että kurkotat aina kohti sitä pilvenreunaa jossa näet kirkkaimman valon pilkottavan,

mutta et yletä sinne. Kuka sen päättää mitä voit saavuttaa ja mihin pystyt?

Toivottavasti kukaan ei päätä sitä puolestasi.

Olen elänyt koko elämäni tehden vaikeita valintoja.

Valintoja jotka ovat raastaneet syvältä, mutta ovat kannattaneet.

Kaikessa ja kaikella on ollut jokin opetus ja tarkoitus,

vaikka en kaiken tapahtuneen kanssa voikaan koskaan olla täysin sinut.

Elämä ohjautuu siihen suuntaan pienin askelin johon pyrit,

kunhan vain jaksat kasata itsesi aina uudelleen.

Kerätä murusia lattialta, katujen kulmilta, toisten käsistä, ja eheyttää itsesi.

Hakata päätä seinään tärkeiden asioiden vuoksi ja rakentaa itseäsi ihmiseksi joka haluat olla.

Olla lannistumatta vaikka mikä tahansa koettaisi sinua estää ja pidätellä.

Sillä mitä jää jäljelle jos usko huomiseen viedään pois,

luottamus siihen että kaikki järjesyy?

Yksi vaikeimpia asioita on antaa elämän mennä omalla painollaan ja osata irrottaa.

Antautua elämän vietäväksi niiltä osin joihin et pysty itse täysin vaikuttamaan.

Mutta jokin minua ajaa aina eteenpäin ja kertoo jos tämä ei vielä riitä.

Että tämä ei ole se hetki eikä paikka mihin pysähdyt.

Ja olen ollut oikeassa.

Intuitio on asia jota ei pysty täysin selittämään, vain tuntemaan.

Se voi toimia siipinäsi joka hetki, myös niinä hetkinä kun et enää jaksaisi itse lentää.

Olla mahtava voimavara siinä missä uskonto jollekin toiselle.

Mieti mikä on juuri sinun kannatteleva voimasi, ja pidä siitä hyvää huolta.

Älä kadota itseäsi vaikka palasia sinusta jääkin matkan varrelle.

Elämässä täytyy uskaltaa, jotta voi itse saada.

Ja minä olen aikoja sitten päättänyt uskaltaa.