En pidä..
Kastikkeista. En ketsupista, sinapista,
dipistä, majoneesista, kermakastikkeesta, levitteistä, mätitahnasta jne. Enkä juustoista! Paria poikkeusta lukuunottamatta en
tykkää syödä samanaikaisesti
kiinteää ja nestemäistä. I'm pretty weird.
Lisäksi jos laitan
leivän päälle voita niin mitään muuta siihen ei voi laittaa.
Ed Hardysta. Enkä Guessista tai
Burberrysta yms. Ei vaadi perusteluja.
Jos sellaisia vaadit olet
kummajainen.
Talvesta. Mitä tahansa vetää niskaan
niin näyttää sporttiselta. Tai muumilta.
Lumi on kyllä uskomattoman kaunis asia.
Tietotekniikasta. Ei sovita yhteen.
Olen yrittänyt tulla vastaan vähintäänkin puolitiehen mutta
toinen osapuoli ei jousta. Ratkaisuni kun jokin laite laittaa
kapuloita rattaisiin on kunnon mottaisu. Harvoin toimii, mutta kun
toimii niin tunnen itseni fiksuksi ja osaavaksi, varsinaiseksi ongelmanratkaisijaksi.
En myöskään osaa sulattaa edes pakastinta.
Itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä.
Maailman napa-tyypit saavat ihokarvani pystyyn.
Tunnevammaisista ja kylmäkiskoisista
ihmisistä. Kuinka voitkin huokua noin negatiivista vibaa?
Leijumisesta. Materiaaliset
saavutuksesi tai tuntemasi tyypit eivät tee vaikutusta ,
varsinkaan
jos olet muilta osin läpimätä ja itseäsi täynnä.
Hifistelystä. Miksi kaiken pitäisi
olla uusinta uutta ja kalleinta mahdollista?
Ihan vain jotta saisit
mainita niistä ääneen?
Pitbullista. Mainittava erikseen ja
perusteltu jo.
Madonnaan ymmärykseni ei ole myöskään
riittänyt enää vuosiin.
Musiikki on paskinta mahdollista
poppia. 53-vuotiaaana ei myöskään pitäisi
käyttää julkisesti bodyja, vilauttaa tissejä tai laulaa ”I'm a
different kind of girl.” Ei, jonkun lain pitäisi kieltää se.
Fiorellan bleachatuista farkuista. Juuri niistä, tiedät kyllä.
Valehtelusta. Whatever it is, just say it.
Kestän kyllä ja ymmärrykseni venyy myös uskomaattomiin sfääreihin.
Lihaksikkaista tai pitkistä miehistä. En vain syty.
Puhelinmyyjistä. Ei, en todellakaan lue Cosmopolitania enkä halua tilata Gloriaa vaikka
olen ollut maailman uskollisin asiakas aina
-kun suostuin siis teininä ottamaan ilmaiseksi puolen vuoden näytejakson kotiini.
Se kaupan päälle tuleva tilaajalahja, se pantterikuosinen kauppakassi jota niin kovasti siellä hehkutat,
ei saa mieltäni muuttumaan, vaan pikemminkin vihastumaan ja tuntemaan syvää myötähäpeää.
Ja ihan itsekin nauroit siellä puhelimen toisessa päässä sille laukulle vahingossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti