Whine less, Live more

Eilen oli astetta rennompi päivä ja asukin sitten sen verran kasuaalimpi.

Aamupäivä meni musaa kuunnellessa ja aurinkoa fiilistellessä,

alkuilta rakkaan ystävän seurassa ja hyvän ruoan parissa,

ja ilta taas rokin ja myöskin hyvän seuran parissa. What else could you ask for?

 Tukkaani vedin aamulla tuhkanvaalean sävyn ja päälle silver maskin.

Huomaahan sen, eikö? :D Miksei toi keltaisuus vaan jätä mua rauhaan,

tässä alkaa keinot kyllä jo loppumaan!

Tänään oli ja on oikeastaan edelleen rauhallinen ja hidas aamu käynnissä, haha,

ja vaikka niiiiiin uhkailinkin pysyä neljän seinän sisällä niin koska keikkailusta tuli eilen jauhettua

aika lailla ja palo keikalle pääsemiseen syttyi oikein roihuamaan parin kuukauden tauon jälkeen

niin satuinpa vilkaisemaan olisiko lähiaikoina mitään tarjontaa

-tänään on, Idiomatic Semifinalissa! Sinne siis, kaikki vaan tsekkaamaan ryhmää! :D

Back on track and on denim

Yli kaksi viikkoa on tässä sitten tullut oltua kipeenä puolin jos toisin

ja tänään on ensimmäinen päivä kun kahvi maistui kahvilta,

tupakka tupakalta ja kotona pärjäsi olla ilman triplavaatekertaa. Jipii!

Pari päivää sairasteltiin yhdessä Marian luona ja ehkä kun tämä dynaaminen duo

yhdistää voimansa niin kaiken voi selättää,

onhan tuo tullut todistettua kerta kerran jälkeen :D

Eilen ei ollut vielä hymy kovin herkässä. Teetä, vitamiinijuomia ja nappeja pistin menemään,

mutta aika lohduttomalta tuntui.

Huulipunalla saa kyllä freesattua ilmettä vaikka olisi kuinka kuumehouruissa.

Meidän karvaturrit alkoi vihdoin todella ystävystymään!

Ei ehkä ensi vilkaisulta uskoisi että tämä kaveri on kovan luokan domina?

Ja kyllä, tuo on hänen perusilmeensä. <3

Lohimedaljonki ja salaattia, mmm, voi kun ois voinut maistaa muutakin

kuin oman mielikuvituksensa!

Oli niin uskomattoman freesi ja energinen olo eilen että päätin pokkana suhata taksilla kotiin. Mielessä sänky, kolme peittoa ja hömpänpömppää telkusta.

Mutta sainkin sitten kokea yllätyksen kotiovellani:

tämä uusi tuttavuus joka oli mun luona kuuntelemassa aamutuimaan musaa viikonloppuna

istui mun portaillani. Oli kuulemma huolissaan kun olin kipeänä 

niin hän oli päättänyt tuoda mulle teetä. Niin, siis, istui siinä teekuppi kädessään,

jonka oli kotoaan raahannut.

Ei ollut soittanut etukäteen tai muuta, vaan oli vaan pamahtanut siihen.

Joku voisi ajatella että onpa outoa, mä ajattelen että onpa erikoista ja hienoa.

Ajoittain joutuu oikein pysähtyä miettimään että kuinka joidenkin ihmisten kanssa,

harvojen kylläkin, voi ensihetkestä olla niin avoin?

Aika harvoin oikeasti tapaa koruttomia ja konstailemattomia ihmisiä nykymaailmassa,

mutta tänä talvena mä olen tavannut niistä muutaman.

Tukkavitutus. Lätsä, kotsa, pipo, lippis, mikähäh? 

Huiviin päädyin pitkästä aikaa ja tästä se ajatus sitten lähti.

Tällaiseen settiin päädyin tänään, myöskin hyvin pitkästä aikaa.

Energiaa päivään sen kunniaksi että jaksoin ja pystyin taas laulamaan aamusuihkussa :D

Kivaa iisteriä kaikille! :D

Extended fun

Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa kun elää Miksi ei-periaatteen mukaan.

Toisinaan sitä venyy vaikka ei millään jaksaisikaan,

mutta toisaalta sitten mahdollisesti saa osakseen jotain mitä ei muutoin saisi.

Helpottavaa on se ettei tarvitse älyttömän kauaa puntaroida valintojaan, 

kun menee saman ohjenuoran mukaan tilanteessa kuin tilanteessa :D

I'd rather regret something I did than something I was too afraid to do.

Ja näillä eväillä lähdettiin sitten sunnuntai-illan viettoon!

Ilta alkoi Shakerista...

Lovely sisters.

..jonka jälkeen mut ylipuhuttiin Tigeriin. Oikeastaan mulla ei siis ollut muita vaihtoehtoja.

 Tämän visiitin ja muistikuvat menosta ja ihmisistä jotka toivat mieleeni lähinnä

Jersey Shoren voisin jättää taakseni. Ja tiikerinraapaisua muistuttavaa leimaa

kädessäni hinkkasinkin sormet verellä pois seuraavana päivän

-if you don't have a picture of it, it didn't really happen :D

Jatkot. Joko aamuaurinko häikäisi aivan liikaa tai sitten meidän silmät 

oli jo niin kauheeta katsottavaa että ne oli pakko peittää. Tai molempia.

Mä voitin cooleimmat aurinkolasit-tittelin, 

mutta makein hattu-titteli menee kyllä ylivoimaisesti Roosalle. 

Miksi, oi miksi, on aina yhtä hauskaa laittaa kundeille hiusjatkeita päähän?

Encounters

Eilen oli hassu meininki! Mä ainakin onnistuin tekemään vaikutuksen 

muutamaan tyyppiin olemuksellani, mistä tulee aina hyvä fiilis.

1. Odotin kaveriani keskustassa talon kulmalla. Kaksi kundia tuli viereisestä

kuppilasta ulos savukkeelle, katsoivat mua ja toinen sanoi 

"Onpas sulla makeet housut! Saadaanko tulla sun kanssa röökille?. Tosi cooli mimmi."

Tottakai mun kanssa saa tulla röökille.

2. Menin kysymään Bäkkärin portsarilta että mitäs keikkoja illaksi on luvassa.

Vieressä seissyt mies oli ihan että wow, tollasia naisia ei ihan joka päivä näekään

ja siinä sitten kimpassa portsarin kanssa kertoivat kuinka cool olenkaan :D

Sangen imartelevaa! Hän vaati saada maksaa mut sisään,  

koska mun ei kuulemma vaan kuulu maksaa sisään mihinkään.

3. Yöbussi yllätti taas. Kuuntelin tyytyväisenä ja onnellisena musiikkia

ja huomasin että takanani istuva kundi istui myös laput korvilla.

Kysyin vaihdettaisiinko musiiikkeja yhden biisin ajaksi,  avarrettaisiin vähän maailmaa.

Kundi ei innostunut yhtään ja mä jatkoin hymyillen oman musan kuuntelua.

Kun jäin bussista pois tuli toinen kundi koputtamaan mua olalle ja sanoi

"Mä olin tossa samassa bussissa sun kaa. Huomasin kun kysyit siltä tyypiltä sitä

musajuttua. Mä en tajua miksei se suostunut, musta se oli makeinta mitä

kukaan on koskaan tehnyt, ja mun oli pakko tulla sanomaan se sulle."

Olin aika hämmästynyt, mutta tosi otettu, ja tää kundi jatkoi:

"Ajattelin että ihan maksimissaan voin pari pysäkkiä jatkaa ohi oman pysäkin, 

odottaa jos jäät kohta kyydistä, mutta en mä vaan voinut jäädä aiemmin pois."

Mä en ole koskaan tavannut ketään ihmistä joka ajattelisi ja toimisi noin

-itseni lisäksi siis! Kaikki kaverini tietävät ja ovat kuulleet moneen otteeseen

että olisin valmis vaikka hyppäämään bussista ulos jos kokisin 

että haluan sanoa jollekin täysin vieraalle ihmiselle jotakin,

ja tämä on vain yksi esimerkki siitä miten hetkessä elän ja intuitioni varassa.

En voinut vaan passittaa kundia matkoihinsa ja miksi olisinkaan,

olihan hän selvästi mielenkiintoinen ja hyvä tyyppi.

Otettiin mun luona kaljat ,(yök), ja kuunneltiin musaa aamuseitsemään.

Ihan oikeasti kuunneltiin, täysillä ja tunteella.

Jopa siihen pisteeseen että tuntui niin kovaa että tämän kundinkin silmät kostuivat,

olisikohan ollut juurikin kyseessä tämä mun lempparini josta olen tatuointinikin ottanut,

Alter Bridgen Broken Wings. Jäbä kävi makaamaan keittiöni lattialle,

pisti silmät kiinni, hengitteli rauhassa ja selvästi tunsi musiikin.

Ei voi muuta kuin arvostaa.

Sellainen oli mun lauantai, mites sulla, saitko kokea mielenkiintoisia

tai merkittäviä kohtaamisia? Mä ainakin sain ja voimaannuin.

Ja  koska ilta sisälsi ystävyyttä, naurua, syvällisiä keskusteluja, 

hyviä kohtaamisia ja Queenia, niin  nyt jään puntaroimaan olenko valmis lähtemään 

 uudelle kierrokselle ihmisten ilmoille, kohti uusia seikkailuja :D

Luottobyysat. And the hair is back! :D

Meiän rundi ole eilen Bäkkäri, Shakers ja lopulta Sling In. A great night!

(Mutta Bäkkäri ei vakuuttanut eikä saa mua varmasti aikoihin takaisin kylään.)

Just a thought

Some say love, I say fight

I hope I'm not wrong

A restless soul, a wicked mind

I'd rather kiss the ground than kiss a starless sky

Hair fail

Valitettavasti muutamat edelliset hankkimani jatkeet eivät ole vastanneet odotuksiani

eivätkä sitä laatua johon olen tottunut. Aiemmat olivat lievästi valmiiksi raidoitetut ja 

menivät siitä syystä tavallista nopeammin takkuun, eikä silottava aine kovin kaualle kantanut.

Nykyiset ovat ommeltu huonosti kiinni nauhaosioon,

joka aiheuttaa sen että harjatessa hiuksia irtoaa aivan älyttömän paljon.

Parilla harjanvedolla on harja jo aivan totaalisen tukossa.

Jatkeiden harvetessa olen joutunut lisäämään uutta hiusta sekaan toisesta puntista,

(juuri niin, täydennystä tullut jalkakarvoista :D ),

vaikka yleensä käytän yhtä samaista punttia 6-12 kuukautta. Not good.

Ihmettelen tätä laatua, sillä jatkeet ovat kiikutettu Lontoosta, 

jostan olen kautta aikojen saanut parhaimmat jatkeeni hankittua.

Aina ei kuitenkaan voi onnistaa? Jotta en joutuisi jälleen satsaamaan uusiin hiuksiin, 

nämä kun eivät valitettavasti aivan ilmaisia ole, niin muistelin kaveriltani kauan sitten saatua vinkkiä,

joka ainakin kerran aiemmin on osoittautunut varsin toimivaksi

 ja lopetti karvan jatkuvan irtoamisen:

Ompelin nauhakohdan uudelleen, tadaa! Ja nyt vaan toivotaan parasta.

Mulla ei nyt olisi kauheasti aikaa eikä kiinnostusta alkaa ompelemaan tukkaa takaisin päähän,

joten yritän olla omalla tukallani pari päivää. En todellakaan tiedä onnistunko

vai olenko kohta neula kädessä seisomaassa taas kylppärissä!:D Mutta kävin ainakin 

kaupassa tuulettamassa pääkoppaani, henkisesti ja fyysisesti,

ja katson keksisinkö jonkin kivan asukokonaisuuden tukkani seuraksi.

Joko jotain ubernaisellista tasapainoittamaan poikamaista olemustani

tai sitten jotain pikkasen leikkisämpää?

Haluaisin nimenomaan nyt pitää koko tukan piilossa ja kiinni, mutta 

se vaatii jonkinasteista ideointia...

 I look weird.

Osa jatkeista sai uuden pinkkikäsittelyn, toivottavasti tarttuu edes vähän :)

Other man's trash is another man's treasure

Käytiin siskon kanssa tiistaina kunnon kävelyllä Riihimäellä,

määränpäänä keskellä peltoa sijaitseva kauppahalli, toiselta nimeltään voisi kutsua myöskin aarreaitaksi. Other man's trash is another man's treasure, 

ja me siskokset kyllä ainakin arvostetaan mitä kummallisempia tavaroita! :D

Nähdään niissä arvokkuutta, elettyä elämää ja potentiaalia uudenlaiseen käyttöön.

Mä bongasin vaikka mitä huippuhienoa, mutta oli yksinkertaisesti näpit niin jäässä

ettei kuvien näpsimisestä tullut sittenkään mitään. Hyyyrrrrrr. Ryrrrr.

Pari kuvaa ehdin napsia.

Tämän vekotuksen ottaisin mieluusti koristamaan seinääni. Voi kyllä!

Tässä säilöisin vaikka huiveja ja pipojani!

Nämä valaisimet muokkaisin kotikäyttöön ja tekisin niistä näyttävän rykelmän! 

Kuinkas hieno?!

Mitään ei valitettavasti voinut ottaa tällä kertaa mukaan,

sillä kädet oli jo aivan täynnä omista kamoista, mutta I'll be back.

Oli niin kylmä ettei siinä ollut enää mitään järkeä, niin kamala tuuli, 

että mun oli pakko suojautua. Typewäää, kuten veljenpoikani sanoisi.

Oltiin ajateltu mennä johonkin kivaan lämpimään kahvilaan vielä istumaan,

mutta rämäinen vanha huoltsikka vei kuitenkin voiton.

Ja koska Senkkunen oli mukana niin jäätiin ulos nauttimaan kahvipullat.

Oli muuten melko tunnelmallista, ensi kerralla vaan enempi vaatetta päälle :)

Katselin siskon luona kaiken maailman virityksiä koruille sun muille

ja alkoi ihan käydä kateeksi. Koska kauppahalli ei tarjonnut mitään tämäntyylistä roinaa mulle

niin kekkasin tänään käyttää ihan perushousuhenkaria laseilleni,

aiemmin ne ovat vaan roikkuneet pienessä muovipussissa vessan koukussa, joten tämä parempi!

Ja sitten ihan vaan note to self.

Olet jumissa itsesi kanssa koko elämäsi. Pidä siis itsestäsi huoli, arvosta ja välitä,
iloitse ja nauti omasta seurastasi. Elä siten että olet itsesi paras kaveri.
Jos et pysty itseäsi kunnioittamaan ei sitä kukaan muukaan tule tässä elämässä tekemään.

Tattoo dreams / Bless him and bless the art he made on my skin

Mínulla on vasta neljä tatuointia tällä hetkellä, mutta jokaisen niistä

olen ottanut elämäni merkittävillä hetkillä. Olen ottanut ne antamaan minulle voimaa,

kannattelemaan unelmiani ja uskomaan itseeni.

Muistuttamaan minua joka ikinen päivä jostakin merkittävästä

ja siitä että eläisin uskoen arvoihini ja unelmiini aina.

Ensimmäisen leimani otin suunnilleen 20-vuotiaana, mikäli oikein muistan.

Halusin siivet selkääni, jotka osittain kannattelisivat minua läpi 

tulevien vastoinkäymisien, joita tiesin olevan luvassa paljonkin.

Osaksi kunnianmerkiksi kaikesta siitä paskasta josta olin jo siihen päivään mennessä 

jollain ihmeellä selvinnyt. Omalla tahdollani, omilla kyvyilläni, omalla päättäväisyydelläni.

Mä olin kunnianmerkkini ansainnut ja kantaisin arpianikin ylpeydellä.

Näin mä olen myös elämääni elänyt.

Ensimmäistä leimaani harkitsin kuitenkin seitsemän vuotta.

Tatuoinnit eivät todellakaan olleet näin yleisiä kuin  tällä hetkellä

ja asiaa piti myös miettiä siltä kannalta että saahan tatuointini piilotettua sitten joskus

kun olen linnan juhlissa, (koska tottakai tulen siellä joskus jostain syystä olemaan?) 

ja onhan se kaunis myös kun olen vanha mummeli. Tietty, loogisesti ajateltu.

Leima otettu Kampin Flamessa.

Ei yhtä ilman toista. Kuulin tuolloin merkittävän ja uskomattoman kauniin biisin,

joka kosketti mun sisintäni kaikin mahdollisin tavoin.

Joku oli jäsentänyt biisin mun tunnemaailmasta ja arvomaailmasta.

Mun oli pakko ikuistaa se itseeni ja valitsin laittaa sen käteni koko pituuteen.

Käsiala on minun omaani, tatuoija halusi käyttää sitä, ja olin siitä mielissäni.

Tatuoija sanoi aluksi että teksti tulee vaatimaan 3 riviä. Sitten kaksi.

Ja lopulta hän marssi luokseni asettaen tekstin yhteen riviin, ja mä olin tyytyväinen.

"In my opinion seeing is to know

what you give will always carry you

and who's to say we won't survive it too"

Mitä tällä tarkoitan omakohtaisesti:

Mielestäni vasta sitten kun olet itse kokenut tai nähnyt jotakin 

niin sinulle voi muodostua kyseisestä asiasta oikeutettu ja perusteltu mielipide.

Mitä annat toisille, mitä arvostat ja pistät etusijalle,

tulee kantamaan sinua läpi elämäsi karman kautta, (niin hyvässä kuin pahassa),

ja kuka voi määrittää sen etukäteen ettet mukamas selviäisi tästä elämästä,

jopa onnistuisi ja menestyisi elämän eri osa-alueilla?

There it is. 

Leima otettu Legacy Tattoossa.

Ajattelin jättää tatuoinnit ihan vain noihin kahteen, koska en ollut oikeastaan ikinä mieltänyt että olisin tai haluaisin olla "se tatuoitu muija", vaan mieluummin eläisin elämäni lokeroimattomana ja silloin tällöin kameleonttina tyylillisesti.

Tässä elämänvaiheessa kuvan jättämättä ottaminen ei tullut kysymykseenkään.

Äitini sairasti kolmatta kertaa syöpää ja muista terveydellisistä syistä 

hänen silloinen syöpähoitonsa lopetettiin ja viimein tuli se hetki jolloin jouduimme myöntämään sen 

että äitimme tulisi menehtymään tästä syystä, syövän levitessä liian agressiivisesti.

(Itkutauko.)

Vaikka äitini vihasi tatuointeja yleisesti, (ja tatuoituja kundikavereitanikin), 

 hän oli pitänyt minun aiemmista tatuoinneista. Ehkä siksi koska ne olivat minun.

Halusin hänen tietävän että hän tulee olemaan kanssani läpi elämän,

vaikka hänen fyysisestä läsnäolosta jouduimmekin luopumaan.

Syy miksi olin ja olen elämässäni ikinä pyrkinyt mihinkään,

miksi ikinä pyrin mitään saavuttamaan, oli jotta äitini voisi olla minusta ylpeä

 ja voisi lopulta nukkua rauhassa pois.

Valitsin tatuointiartistin hyvin, hyvin tarkkaan, sillä epäonnistuneet

muotokuvat ovat kauheinta mitä toisen iholle voi ikuistaa. In  my opinion.

Onnekseni taitavin löytyi Tampereelta naapurikorttelistani, Putkasta.

Hänelle oli puolen vuoden jonot kuten ilmeisesri aina,

mutta kun itku kurkussa menin esittämään asiani ja sen kiireellisyyden 

hän järjesti minulle ajan aivan muutaman viikon päähän. 

Bless him, and bless the art he made on my skin.

Tulen olemaan hänelle ikuisesti kiitollinen ja myös uskollinen.

Kaikki vaan Putkaan Jukalle, voin sydämestäni suositella, 

ja monet tyypit sinne ovat jo suunnanneetkin mun leimani nähtyään.

Leima otettu Putka Tattoossa

Kuva josta tatuointi tehtiin

Viime kesänä otin edellisen leimani. Varmasti jos kyseessä olisi ollut jotakin haastavampaa tai

perinpohjaista suunnittelua vaativampaa, olisin jonottanut Jukalle.

Mutta kyseessä oli äkillinen ja pakollinen  muistutus itselleni uskoa tiettyihin asioihin,

joka ei voinut odottaa hetkeäkään, joten ystäväni samaisessa paikassa hakkasi tämän minulle

päivän varoitusajalla, eli Putkassa, Jessica.

Joka on muuten erittäin taitava tatuointiartisti, mutta olen jo päättänyt pysyä muilta osin

Jukalle uskollisena, jonka jokainen tatuoija kuitenkin ymmärtää.

Kyseinen tatuointi oli ja on muistutus minulle siitä että vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka 

unelmasi olisivat kuinka epärealistisia tai muiden mielestä saavuttamattomissa 

niin ainoa asia mikä sinun elämäsi kannalta merkitsee ovat sinun uskomuksesi ja intuitiosi.

Päivä tämän tatuoinnin ottamisen jälkeen tapahtui jotakin ihmeellistä,

sain kokea todisteen juuri siitä mihin uskoin.

Kohtasin ihmisen jonka kohtaamista olin jostain selittämättömästä syystä odottanut pitkään,

ihmisen jota en tuntenut, mutta johon tunsin käsittämätöntä yhteenkuuluvuutta ja

 tunteen siitä että meitä yhdistäisi moni asia, tietämättä yhtään mitään.

Kun näin hänet en voinut muuta kuin mennä juttelemaan.

Aloitin keskustelun suoraan siten että saat nauraa minulle jos haluat, mutta 

jostain syystä koen että meillä voisi olla

paljon yhteistä ja tästä tunteesta johtuen minun oli pakko tulla pyytämään sinua treffeille.

Hän oli häkeltynyt ja innoissaan, sillä oli kyllä huomannut minut,

ja myöhemmin kävi ilmi että hänkin tunsi vahvasti tuntevansa minut entuudestaan.

Loppu on historiaa, kaunista historiaa joka kuitenkin tuli jossain vaiheessa päätökseensä,

Tämä ihminen oli Jonne, ja jo sinä iltana minua nauratti se että

tatuointini oli sama kuin heidän yhden kappaleensa nimi.

Olen taas elämäni risteyksessä. En sellaisessa jossa en tietäisi mihin päin lähteä kulkemaan,

mutta kuitenkin sellaisessa jossa yksi tie on tullut loppuunsa.

Lähden kulkemaan kohti unelmiani. Ja tähän elämänvaiheeseen aion ottaa uuden leiman, 

mutta en vielä pysty päättämään mihin suuntaan kallistun.

Tuleeko se olemaan Freddie Mercury, joka on persoonallaan, voimallaan,

omalaatuisuudellaan ja valovoimaisuudellaan vaikuttanut elämääni jo yli

kahdenkymmenen vuoden ajan, ja joka on suurin idolini?

(Oli pakko laittaa tämä kuva tähän, sillä meinasin pissata housuun 

ja tukehtua nauruun tämän nähdessäni!)

Vai tuleeko se olemaan kotka, joka symboloi mm. vapautta rohkeutta ja esimerkillisyyttä?

Johon haluaisin ehdottomasti liittää unisiepparin?

Vai leijona joka symboloi vahvuutta?

We'll see, and soon we'll know!

Päivän musalinkki, Believe: