Not delighted

Lauantai-illan yllätys-keikkailtaan valmistautuminen hetkessä ja vähällä energialla

vaatii ainoastaan nahkaa, mustaa, huulipunaa ja oikean asenteen. 

Luottotamineet siis niskaan ja se oli menoa sit!

Tästä nahkatakin ja vähän oversize-tekonahkaliivin yhdistelmästä en ole luopumassa

ilmeisesti vielä vähään aikaan. Sopii asuun kuin asuun, tuo lisää särmääkin, ja

kaiken kaikkiaaan ollaan vaan kasvettu yhteen ja kovaa.

Joku onkin pari kertaa huomauttanut että ootkohan huomannut että sulta on tippunut

 noita niittejä selästä? -Kyllä vain. Liivini on elämää nähnyt kuten minäkin,

joutuu väkisinkin jättämään palasia itsestään matkan varrelle,

mutta se kuuluu vain asiaan ja on osa elämän mysteeriä.

Pientä fiksausta saatan sille tehdä jahka jaksan, kiire ei ole minnekään

ja pinta on vain pintaa. (Cheekiä taas lainatakseni.)

Lisää hauskaa kontrastia ei niin tyköistuvan nahkatakin ja tikkujalkojen jatkeeksi

saa tosiaan noilla möhkökengillä. Nyt me ollaan jo totuttu toisiimme

ja pidän näitä myös niiden ihan nilkoista kapeimpien farkkujenkin kanssa.

Ja millekään tukkahommille ei sitten aikaa eikä energiaa suotukaan

vaan mentiin taas ihan pipo päässä.

Ilta ystävän kanssa oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja antoisa,

ihan vaan siksi koska ollaan molemmat niin älykkäitä ja viihdyttäviä tyyppejä,

mutta itse keikka puolestaan järkyttävä pettymys.

Realiteetti: pojat veti 25 minuutin setin, stoppasi sanomatta sanaakaan

ja alkoi roudaamaan kamoja jättäessään yleisönsä suu ammolleen ihmettelemään

ja nuolemaan näppejään. Joten tällä kertaa, thanks for nothing guys.

Olihan ihan hienoa raahautua sängyn pohjalta keskustaan,

taistella olotila keikkatunnelmaan ja hypettää ystävälle tätä lempparikokoonpanoani

vain  loppupeleissä pyytääkseni kaveriltani nolona anteeksi

ja selitellä kuinka pojat on aina ennen vetänyt keikat aivan tulessa.

Niin, ja siirtyä ekan tuopin jälkeen toiseen paikkaan istumaan teekupin äärelle,

sillä ei siinä vaiheessa tunnelma katossa ollut.

Mutta annettakoon heille anteeksi, onhan se totta että  heikkoja päiviä sattuu kullekin,

ja kuten todettu, aivan helkkarin hyvin ne yleensä vetää.

Ja ottivat myös palautteeni oikealla asenteella vastaan, as always.

Joten seuraavaa (parempaa) keikkaa odotellessa..

Whine less, Live more

Eilen oli astetta rennompi päivä ja asukin sitten sen verran kasuaalimpi.

Aamupäivä meni musaa kuunnellessa ja aurinkoa fiilistellessä,

alkuilta rakkaan ystävän seurassa ja hyvän ruoan parissa,

ja ilta taas rokin ja myöskin hyvän seuran parissa. What else could you ask for?

 Tukkaani vedin aamulla tuhkanvaalean sävyn ja päälle silver maskin.

Huomaahan sen, eikö? :D Miksei toi keltaisuus vaan jätä mua rauhaan,

tässä alkaa keinot kyllä jo loppumaan!

Tänään oli ja on oikeastaan edelleen rauhallinen ja hidas aamu käynnissä, haha,

ja vaikka niiiiiin uhkailinkin pysyä neljän seinän sisällä niin koska keikkailusta tuli eilen jauhettua

aika lailla ja palo keikalle pääsemiseen syttyi oikein roihuamaan parin kuukauden tauon jälkeen

niin satuinpa vilkaisemaan olisiko lähiaikoina mitään tarjontaa

-tänään on, Idiomatic Semifinalissa! Sinne siis, kaikki vaan tsekkaamaan ryhmää! :D

Queen of rock n' roll -really, Queen

Joko mä olen hullu tai sitten Sinä olet. Saat päättää vapaasti.

Mutta en yksinkertaisesti meinaa pysyä nahoissani useinkaan kun kuuntelen musiikkia.

Kotona siitä ei ole harmia kuin naapureille eikä usein vaaraakaan muuten kuin itselleen. 

Mutta annas olla kun kotiovesta astuu ulos, on esimerkiksi junassa tai stadissa

ja joku armottoman kova biisi pärähtää soittimesta (ei mulla muuta musaa soittimessa olekaan)

niin olen aina aivan räjähtämispisteessä. En siis missään negatiivisessa mielessä

vaan kaikessa hyvässä. Suu ei meinaa pysyä kiinni, huulien välistä tulee väkisinkin jotain ininää,

tekee mieli ottaa pari tanssiaskelta tai vaan pompahdella,

heittää kädet ilmaan tai rummuttaa kaikkia pintoja ja tasoja joita vastaan tulee. 

Hillitäkseni itseäni ja näitä tuntemuksiani hengittelen usein vaan syvään ja 

painelen menemään se kymmenen sentin hymy naamallani. 

Kaiken lisäksi kuvittelen usein olevani musiikkivideossa,

jossa kaikki ympärilläni tapahtuu slow motionina

ja näen kaiken arkisen erittäin merkittävänä.

But that's just me, every freakin' day.

Mm. Queen on sitä kermaisinta kermaa mun korvilleni ja sielulleni,

ja kovaa itsehillinnän koettelemista.

Tuo kaikki mahtipontisuus, teatraalisuus, väkevä tunne.

They don't make music like this anymore,

and there's no one quite like Freddie.

Viikonloppuna katsoin dokkarin Freddiestä ja olin yhtä vaikuttunut kuin aina.

Ja tällä viikolla olen kuunnellut läpi jo kahdesti Queenin 25-vuotiskeikkamatskun

-jotenkin musta tuntuu että tulemme ottamaan vielä kolmannen rundin parin päivän sisään,

because, I just can't get enough.

You'll get there/Bomber jacket

Olen huomannut, tai oikeastaan oppinut itsestäni ja elämästäni sen,
että vaikka kuinka suunnittelen ja ennakoin, ja aikomukseni ovat hyvät , niin ei se vain mene kuin on suunnitellut. Koskaan. On asioita joita haluaisit tehdä, ihmisiä joita haluaisit nähdä,
sekä tärkeitä asioita joihin haluaisit satsata. Mind set on kuitenkin oikeilla kohdillaan,
ja se on se mikä on tärkeintä. You'll get there, eventually, if you really, really want to.
Kaikkea ei voi ennakoida eikä kaikkea myöskään voi pohjustaa.
Jotkut ovat omia valintojasi ja niistä kannat vastuun sekä saat tuntea ylpeyttä.
Jotkut puolestaan sinusta riippumattomia, vaikkapa ihmisten mielikuvia,
joihin et yksinkertaisesti voi vaikuttaa. Noh, annapa olla,
 ja koeta vaikuttaa niihin asioihin joihin oikeasti voit.
Kukaan ei ole kaikkivoipa eikä supersankari, edes niin luullessaan.
Elämä rakentuu pienistä valinnoista, olipa se sitten sanavalinnat tai ajanhallinta, mutta näin se on.
Make your decisions, and make your life your own.

Ja sitten relamman illan pariin.
Kuuntelussa on Biffyn tuorein julkaisu johon olen yrittänyt jo

parin viikon ajan löytää perehtymisaikaa. And now the time has finally came.
Eka kuuntelu tapahtui viikko sitten matkalla Tampereelle ja nyt alkoi kunnon tutustuminen.

Lemppareiksi on tässä muodostunut jo Biblical, The Thaw, Victory Over The Sun,
jokseenkin hyväntuulinen Pocket, ja loppupuolen yllättäjä Skylight, joka nostatti pulssia.
(Jonka olisin laittanut myös tähän linkiksi, mutta youtubesta ei löydy muuta kuin
akustisia coverversioita joita ei pitäisi edes mainita samassa lauseessa.)

Vaikka olen ennenkin Biffysta dikkaillut niin nyt alkaa se true love syntymään.
Tuo ääni, ääntäminen, lyriikat ja itse musiikki. Kaikki toimii.
Opposites on todella mulle musiikillinen orgasmi, pitkästä aikaa.

Eikä toi Simonin katsominenkaan herätä mitään silmänpuhkomisfiilistä.

Päivän biisilinkki, of cource Biffya:

Ja sitten, mun niin sanottu ostolakko tuli luonnolliseen päätökseensä.
Jos se siis ikinä alkoikaan. Niin  mikä siinä siis oli edes luonnollista?
 Bomber-takkia tai useampaakin olen kaipaillut,
ja meille kun ei niitä töihin ole vielä ilmestynyt niin oli pakko käydä vieraissa.
Ensimmäinen mieleinen on nyt siis bongattu ja hankittu henkkamaukalta,
ja joo, olen tosi tyytis, kuten siskoni sanoisi, haha :D
Ja tämä tapahtui juuri samaisena päivänä kun olin töissä todennut itsekseni
että olen ihka ensimmäistä kertaa sellaisessa lafkassa töissä ettei ikinä
tarvitse vilkuilla vieraisiin pöytiin -mitä ironiaa, sanon mä!
P.S. Tulisko kevät jo? Kun valoisaakin alkaa jo olla?

                                     
                                                

Few days in pics / Happy Valentine

Todella raukeana ja freesinä Tampereella sunnuntaiaamuna...

 Eilen aamulla, tyttömäisestä pinkistä neuleesta innostuneena.

Miltonin showroomilla sampleja ihmettelemässä. Olo oli kuin pikkulapsella jouluaamuna!

 Matching stairway (to heaven, literally).

Malja meille! Koko Suomen pään edutukselle siis tietty!

 Mahtava illallinen tunnelmallisessa Boulevard Socialissa.

 Ja kyllä, maistelin taas uusia makuja!

 And this morning, always matching lipstick ;) I'm such a pissis sometimes.

Ja tänään kun on tuo iloinen valentinuksen päivä niin kaipa se sitten jotain ajatuksia tässäkin

naisessa herättelee. Oikeastaan herätti vasta kun pääsin töistä kotiutumaan ja Senkun kanssa ulos lenkkeilemään luurit korvilla.  En ole vaihtanut mp kolmoseeni musiikkia kesän jälkeen,

simppelisti siksi koska kaikki mitä olisin siihen tässä kuukausien aikana halunnut ladata ei ole ollut ladattavissa. Argh! Mutta nuo kyseiset biisit vievät mua ajassa taaksepäin,

niin hyvällä kuin pahalla, edelliseen kesään, joka on siis ollut kaikista 28 kokemastani kesästä 

se parhain ja yksinkertaisesti merkittävin.

Olen sittemmin miettinyt voiko oikeasti olla niin, että kun jonain lyhyenä hetkenä kaikki planeetat ja tähdet ovat oikeilla kohdillaan niin kaikki on mahdollista ja palaset loksahtavat paikoilleen.

Mutta jos et toimi oikein, jos et anna kaikkeasi, niin kadotat sen lyhyen hetken joka olisi voinut

muuttaa elämääsi, kääntää sen suunnan kokonaan.

Puolin ja toisin kaikkea ei kai annettu, ei kai oikeasti uskallettu, 

ja tiet erkanivat. En tiedä mitä tämä toinen ihminen tällä hetkellä tekee tai ajattelee,

mihin polut ovat häntä kuljettaneet ja onko hän enää edes sama ihminen johon rakastuin,

mutta sen tiedän että kuitenkin hän muutti elämäni suuntaa, 

radikaalimmin kuin kukaan tai mikään koskaan aiemmin.

Päivän biisilinkkeinä toimii Jannika B:n sydämeni vienyt kipale,

kuin suoraan omasta elämästäni ja suustani, sekä herkkää Suvi Teräsniskaa,

 omistettuna myöskin sydämeni vieneelle.

Enikeis, toivottavasti kaikilla on ollut aivan ihana ja mahtava ystävänpäivä, 

allekirjoittaneella ainakin on!! <3