Perhe. Tärkeintä maailmassa. Lapset kasvaa hujauksessa, mitä kaikkea meiltä jääkään näkemättä ja

kokematta kun ei olla itse paikalla. Ja kuinka ihanaa on huomata kuinka sisaruussuhteetkin aina vain

vahvistuvat, vuosi vuodelta, kokemus kokemukselta.

Olen sanoinkuvaamattoman ylpeä veljestäni joka saa pian aloittaa neljännen upean lapsensa kasvattamisen.

Mikään elämässä ei ole itsestäänselvää ja tämä on yksi niistä suurimmista lahjoista.

Lapset jo sinäänsä, mutta myös isyys veljelleni. Sama pätee myös siskoni kohdalla.

Vaikka perhettämme on koeteltu niin on sitä myös siunattu ja siitä muistan joka hetki olla kiitollinen.

 Tämä on niitä päiviä kun kaikki tuntuu vahvasti.

Nyt ollaan Senkun kanssa matkalla kotiin viikon stadin reissun jäljiltä ja 

olipa ihan pakko ottaa muutamat otokset tuosta entisestä karvaturrista,

nykyisestä, hmm, rotasta -jonka karvat saivat siis viimein kyytiä oikein olan takaa!

P.S. Kukaan ei saa oikeesti nimitellä Senkkua, mä annan muuten köniin.

Jostain kumman syystä trimmauskone hyytyi loppusuoralla ja talon ainoat sakset

olivat kaikkea muuta kuin parhaassa terässä, joten pään ajelu jäi mulle kotitehtäväksi.

Ei kyllä huoleta, sillä Senkku oli oikein rohkea ja reipas pikku tyttö.

Senkku aka Leijona

Reissu-Ritva

Rrrrrakastan junalla matkustelua. RAKASTAN.

Jos jokin on omaa aikaa omine ajatuksineen niin tämä.

Rakas kirpparilöytöni vuosien takaa. Vetää paljon tavaraa sisuksiinsa,

mutta niin sitä sinne tunnenkin ja selkä aina kiittää näistä reissuista..

Free Fallin'