Musiikkia, enimmäkseen roketirollia. Rock-musiikkia on kuunneltava lujaa. Enkä oikein muutenkaan osaa kuunnella musiikkia taustamusiikkina vaan aina eläydyn. Parasta on kun biitin tuntee kehossa. Jos on hyvät lyriikat pystyy eläytymään täysillä. Arvostan hienoja sanoituksia ja onnistunutta tulkintaa. Sitä tunnetta jos biisiin pystyy samaistumaan. Sitä että saa huutaa täysillä mukana. Minulle on noussut kuume muutaman kerran hyvän musiikin intensiivisestä kuuntelusta.
Vaatteita.Välillä elän pyhällä hengellä ja vaatteilla. Rakastan useita eri tyylejä enkä suostu lokeroimaan itseäni. Ostamiseni on myös hyvin impulsiivista. Kun näen jotain coolia en usein pysty kuvittelemaan jatkavani elämää ilman sitä vaan näen mielessäni filmiä siitä kuinka elämistämme tulee yhdessä niin makeaa, tulemme kokemaan monet hetket yhdessä ja kiintymään toisiimme, ja pompimme yhdessä onnellisina auringonlaskuun. Eli kassan kautta kotiin. Happily ever after.
Eritoten denimiä.Olen ollut denimin puolestapuhuja jo kouluikäisestä. Siitä hetkestä kun ostin ensimmäiset Miss Sixtyni tiesin olevani mennyttä. Voisin pukeutua lähes joka päivä kokodenimiin. Saan kiksejä erilaisista ja myös erikoisista farkuista. Kaappini pursuavat farkkua.
Kirppareita. Tunne jota ei saa missään muualla. Harvoin tulee tehtyä löytöjä, mutta se ei olekaan se pointti. Vapaapäivien kiireetön fiilis ja kirpparit, ah. Useimmiten ostan jotain jota tuunaan omantyylisekseni tai kotiin jotain.
Persoonallista pukeutumista. Asenne ratkaisee tässäkin. Ei kannata yrittää olla muuta kuin on, se näkyy, mutta kannataa rohkaistua. Pukeutumisessa kirosanani on tavallinen. Inspiroidun enemmän miesten pukeutumisesta kuin naisten.
Hienosti sanottuja asioita, yksittäisiä lauseita. Ja silloin toivon että olisin itse keksinyt saman.
Sipsejä. Addict. Monen vuoden ajan syönyt sipsejä pari pussia viikossa. Tuskin tulee tapa muuttumaan.
Aamukahvia. Ja sitä toista kuppia. Ja kolmatta. Ja niin edespäin. Olen suurkuluttaja
Tatuointeja. Tarinaa ihmisen iholla, onko kauniimpaa? Tatuoijat ovat todellisia nykypäivän artisteja. Tatuoiduista miehistä voisin puolestani kirjoittaa kokonaisen novellin.
No, kuumia miehiä. Jokainen mut tunteva tietää. Huomaan kaikki kuumikset ja karismaattiset miehet. Toisinaan ihmettelen kuinka niskani ei ole mennyt vuosien saatossa sijoiltaan?
Kesäiltoja. Kaipaako selittelyä?
Vanhoja puutaloja. Ensimmäisessä vieraltuani ei mikään muu ole tuntunut enää yhtä oikealta. Helsingin asuntoni jossa asuin 2 vuotta oli rintamamiestalo 1800-luvulta. Korkeat katot, puulattia, isot ikkunat, kakluuni. Kylmä kuin perkele talvisin, aamutoimet tuli hoidettua villasukat ja verkkarit jalassa, huppu päässä ja 5 minuutin välein käsiä lämmitellessä kuuman veden alla. Silti siinä asuminen oli sen arvoista. Ja siksi pyrin alivuokraamaan sitä tasan siihen pisteeseen asti kunnes jätän Tampesterin taakseni, henkeni uhalla.
Sisäpihaani. Rakastuin ensinäkemältä ja tunne vain kasvaa. Siinä on ihan oma fiiliksensä, kuin oma maailmansa. Viinilasi, pehmustetut penkit ja kiireettömyys. Maailman parhaimmat naapurit myös, jotka ovat ottaneet ensi näkemältä avoimin sylin vastaan! Myös Senkkunen viihtyy kun saa purkaa energiaa juoksemalla tuulen lailla ympäriinsä, tiedättekö, siten kuin se olisi ihan riivattu. Välillä jahdata myös lintuja.
Jonne Aaronia viiksekkäänä. Too hot. Ystäväni kommentoi tähän että olen taantunut vuosia. Se ei tajuu mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti