Kolme päivää painettiin pitkää päivää ja tänään oli sitten hieman normaalimpi päivä töissä.
Mikään työpäivä kaupan alalla ei kuitenkaan koskaan ole normaali,
vaan aina sattuu ja tapahtuu, ja niin se mielenkiintokin pysyy aina yllä :)
Vielä on paljon puuhaaa ennen kuin ovet voi avata suurelle yleisölle,
mutta jummi kun ollaan saatu paljon aikaiseksi, on se vaan uskomatonta
mihin muutama (taidokas) käsipari pystyy! :)
Näin pari päivää tiimini kanssa liikettä rakentaneena voin olla huoleti tulevasta,
sillä tiimi on kaikin puolin mahtava, osaava, ja ennen kaikkea oikealla asenteella liikkeellä.
Sorry Tampereen Team Super, I'm about to build a new one! ;)
Koska en vaan voi tyytyä vähempään. (Mutta rakastan teitä silti ihan älyttömästi.)
Tuotti hieman hankaluuksia tuo korkkareiden syrjään laittaminen, ainakin ajatuksen tasolla.
Olin jo ehtinyt tottua sipsuttelemaan koroilla päivittäin ja olin aivan hukassa että mitä
ihmettä puen päälleni näiden hobitti-päivien ajaksi.
No tässä alla nyt pari niin sanottua asukuvaa.
(Mulla on ollut niin lyhyt, pieni ja teini olo, mutta tavallaan ihan kivalla tavalla.)
Totally in loooove with these shoes. Osaksi siksi koska ne on just niin kulahtaneet.
Jimi pääsi remppapaidaksi.
Uusi vanha rakkauteni on alla nähtävä the kaapu. Ostin joskus 2 vuotta sitten,
se on oikeasti rennon mallinen mekko, melkein neliö, johon kuuluu myös naruvyö,
mutta mekkona olen käyttänyt sitä ainoastaan kerran, Dieselin bileissä.
Joita varten sen itseasiassa silloin ostinkin.
Kävin päivällä piipahtamassa Carlingsissa neuvottelemassa parista asiasta.
Asiakas luuli mua myyjäksi ja moikkasi iloisesti sisään astuessaan.
En oikeastaan juuri tänään ihmetellyt asiaa yhtään, olihan ylläni rokahtava kokomusta asu.
Tupakalla ollessani suloinen karvalakkinen venäläismies pysähtyi juttelemaan mulle.
Tai ainakin se kovasti yritti, venäläisten englanninkielen taso ei tunnetusti ole kovin vahva.
Sen verran se sai sanottua että tyylini teki häneen vaikutuksen ja näytti samalla käsillään
kuinka hänen sydämensä hakkaa. Haha. Sanoi myöskin etten ole yhtään tyypillinen suomalaisen näköinen tai oloinen -minkä valitsin ottaa täytenä kohteliaisuutena.
Ja sain myös soman poskisuudelman tiemme erotessa. So cute. :)
Mulla oli taas grande planit täksi illaksi, viettää siis aikaa rakkaan karvapalloni kanssa,
mutta soitto tuli ja tamperelaisvahvistuksen kanssa suunnataan illanviettoon.
Harmi vaan etten sen yhden norjalaisen remppakundin numeroa tajunnut pyytää,
niidenkin seuraan oltaisiin voitu liittyä. Mielellään.
Nastaa ja relaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti