Relationships

Ihmiset. Kummallista sakkia. Olen huomannut että elämässä täytyy ajoittain tehdä ihmissuhdeinventaarioita, halusitpa sitä tai et. Ja kukapa haluaisi, eikö olisi helpompaa antaa asioiden aina vain olla. Elämän ei kuitenkaan kuulu olla aina helppoa. Saatat joutua elämäsi aikana yllättäviin tilanteisiin ja kohtaamisiin. Kohtaamaan pettymyksiä ihmisten kohdalla, jopa niiden joista et sitä olisi koskaan uskonut. 

On ihmisiä jotka kummastelevat asioita itsekseen koska eivät uskalla kohdata asioita, niitä jotka ärsyyntyvät kyllä ja purkavat mielipahaansa toisille juoruamalla tai haukkumalla muita, mutta eivät halua kohdata konflikteja, ja sitten niitä jotka nostavat kissan pöydälle. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

En ymmärrä mitä järkeä on antaa välien tulehtua tai jonkin väärinkäsityksen kasvaa lumipallon lailla.

Siitä ei kuitenkaan seuraa koskaan mitään hyvää.

Olen myös sitä mieltä että ystävysten ja muutenkin aikuisten ihmisten pitäisi pystyä keskustelemaan asioista avoimesti niiden oikeilla nimillä. Oikeastaan se on mielestäni lähinnä toisen ihmisen ja kyseisen ihmissuhteen kunnioittamista. Mihin voi todellinen ystävyys perustua jos ei pystytä olemaan rehellisiä?

Ja mitä oikeastaan itse tältä suhteelta tahdot ja odotat jos et itse siihen panosta vaan pikemminkin edesautat pahanjälkistä törmäystä?

Se että asioista ollaan avoimia ei tarkoita suinkaan toisen loukkaamista, ainakaan tahallista.

Joskus on väistämätöntä että toinen loukkaantuu. Vaikeiden ja arkojen asioiden esilletuomisessa ja läpikäymisessä on mielestäni tärkeää ilmaista omat tunteensa ja kyetä myös perustelemaan kantansa. 

"Musta tuntuu että sä oot idiootti, koska sä oot." ei ole se mitä tarkoitan. 

Vaan jos olet loukkaantunut jostakin niin kerro että olet ja miksi. Uskalla sanoa se ääneen ja uskalla myös kysyä toisen kantaa. Ystävää saa ja kuuluu myös haastaa ajattelemaan enemmän, tutkimaan sisimpäänsä ja omien tekojensa aiheuttajaa, reaktiota sekä seurauksia. 

Parhaimmassa tapauksessa molemmat osapuolet oppivat tuntemaan sekä itseään että toista paremmin,

ja ystävyys sen kuin syventyy. Mikäs sen antoisampaa, mietinpä vain.

Koen että useimmiten riidat aiheutuvat jomman kumman osapuolen omista peloista, häpeän tai riittämättömyyden tunteista tai vaikka katkeruudesta. Olisi tärkeää ymmärtää että näissä tuntemuksissa ei ole mitään pahaa eikä hävettävää. Olemme kaikki ihmisiä ja omalla tavallamme vajaavaisia,

ja pelkäämme myös menettämistä.

Surullista on että niin harva uskaltaa olla haavoittuva ja paljas toisen ihmisen edessä.

Ja myös se että mikäli uskaltaa ja toinen ei pystykään sitä vastaanottamaan. Se on eräänlaista menetystä.

Riitatilanteissa omat tunteet ottavat vallan ja mitkä tunteet, se määrittelee pitkälle riidan kulun.

Olen huomannut että omia virheitä ei useinkaan haluta myöntää, edes itselleen.

On helpompaa kääntää itsesuojeluvaihde päälle ja jyrätä toinen, täysin epäoikeudenmukaisesti.

Oman mokan myöntäminen ja varsinkin anteeksipyytäminen on joillekin niin hankalaa ja kivuliasta 

että he mieluummin työntävät toisen pois, usein myös syyttävää sormea osoittaen.

Yhtä pahalta tuntuu jos vain esitetään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan

ja oletetaan vain toisen katsovan sormien läpi inhottaviakin tekoja, kerta kerran jälkeen. That's not me.

Kestän paljon, hyväksyn paljon ja annan myös anteeksi paljon. 

Mutta en pysty olemaan ystävä ihmisen kanssa joka ei arvosta ystävyyttäni tai jota en yksinkertaisesti pysty kunnioittamaan.

Ystävän kuuluu olla henkilö johon pystyt luottamaan no matter what, ja jonka seurassa tunnet olosi turvalliseksi. Jos näin ei ole, mielestäni kannattaakin laittaa kyseinen ihmissuhde vaa'alle. 

Teemme kaikki virheitä ja satutamme joskus toisiamme, mutta jos ikävät asiat alkavat painaa

puntarissa enemmän ja olosi on useimmiten surullinen, ahdistunut tai epävarma kyseisen ihmisen seurassa niin en näe syytä miksi jatkaa. 

Elämä on liian lyhyt tuhlataksemme aikaa huonoihin ihmissuhteisiin, ja pitäisi uskaltaa rakastaa itseään ja olla sen verran itsekäs että päättää kohdistaa aikanasa ja energiansa niihin jotka sen todella ansaitsevat.

Ystäväni, rakastan teitä.