Viikon puoliväli ja voiton puolella jo ollaan. Ihan parissakin suhteessa.
Ensinnäkin, selvisin eilisestä kunnialla, ja eilen oli äitini poismenon vuosipäivä.
En ole pystynyt ennen eilistä käymään äitini haudalla, mutta nyt menimme yhdessä sisarusten kesken. Mä en oikein tiennyt miten päin olla, mitä tehdä tai ajatella.
Koska olen yrittänyt kaikin voimin olla ajattelematta asiaa, muuten en varmasti pystyisi nousemaan edes sängystä ylös saati sitten elämään elämääni.
Autoon asti selvisin ilman mieletöntä tunnemyllerrystä, kaiken vain mielestä pois plokaten,
mutta autoon istuessani radiosta alkoi soimaan Ozzyn "Mama I'm coming home."
Se oli siinä sitten. Se on kuitenkin meidän perheen biisi, joka on todella mamille omistettu.
Mutta itkeminen ja kaikki ne fiilikset olivat tervetulleita, nyt voin hetken taas olla rauhassa.
Toisessa suhteessa, odotan kovasti viikonloppua koska lähden pitkästä aikaa visiitille Tampesteriin!
Lähes kaksi kuukautta vierähtänyt edellisestä kerrasta, so it's about time!
Sannin kanssa vietetään ainakin iltaa niiden luukussa, kokaten ja viiniä tietty nautiskellen,
ja ehkäpä uskaltaudun yöelämääkin vilkaisemaan, we'll see :)
Tänään oli päällä täydellinen farkkutakki. Mietin kuinka kovasti tuon haluan, voisinko kuvitella elämääni ilman sitä, ja vastaus oli ehdottoman kieltävä.
Oli pakko siis tehdä niin sanottu kompromissi, palauttaa yksi paita, jotta saan hyvällä omallatunnolla ottaa tämän ihanuuden mukanani kotiin. Ja nyt olen ostolakossa. For real.
Takki on tavallaan kaksikerroksinen, kuin siinä olisi liivi päällä. Niin makee.
Yksityiskohtineen ja pesuineen, mun ihanuuteni.
Mun tyylistä on nyt ollut rokki kaukana hetken. Kierrän ympyrää tyyleissäni, kausittain,
ja nyt on ollut vuorossa rennompi tyyli. Päivästä ja fiiliksestä riippuen ylläni on ollut street stylen tyyppistä ja sitten sellaista skedemeininkiä. Voiko noin edes kuvailla kun ei ole koskaan koskenut lautaan millään muulla tavalla kuin mahalla, mäkeä alas vyöryen? No, niin mä sen kuvailisin!
(Miten vaikea on ottaa kuvaa tukasta??)
Keskimmäinen koru on tuliainen työkaverilta, and I love it.
On se jännä kuinka pieniin juttuihin voi tykästyä ja kiintyä!
Kaikille tiimiläisille oli erilaiset ja mä sain kunnian valita mieleiseni ensimmäisenä :)
Ihanaa loppuiltaa kaikille!
Vanhalle duunipaikallekin saa tulla mansessa moikkailemaan ja kattomaan onko siellä vielä supermeno;)
VastaaPoistaJuurikin siitä syystä olen kerrankin tulossa jo ajoissa päivällä! Teitä härnäämään :)
Poista