Third inspiration

Chris Cornell, maailman seksikkäin lauluääni, eikä olemuksessakaan ole mitään huomauttamista. Grr.

Tämän biisin olen aiemmin linkittänyt akustisena, mutta tänään olen tykännyt kuunnella

tätä originaalia, koska se on  energisempi ja hyväntuulisempi.

Sitten taas hieman inspiraatiota.

En tiedä onko mulla inspiraatio kesän loputtua hukassa vai yksinkertaisesti vain uusi vaihe menossa,

koska nyt olen mieltynyt pukeutumaan vähän simppelimmin ja klassisemmin.

Ei koruja, ei asusteita, matchaavia värejä. Klassisen sinistä denimiä ja valkoista toppia korkojen kera,

tai mustavalkoista settiä. Niittinahkatakkiani en ole kyllä heittänyt nurkkaan, 

se vaan kruunaa mun olemuksen, oli muut vaatteet mitä tahansa.

Tosin tässä tulee vastaan se ongelma etten oikeasti omista ihan kauheesti perusvaatekappaleita,

koska ne yleensä tympii tai jopa ällöttää mua, joten on taas raotettava lompakon nyöriä pikkasen

että saa olla sen näköinen kuin tällä hetkellä mieli halajaa. Damn.

I absolutely loooooove your hoodie.

Huppareiden nyrkkisääntö on se että hupun tulee olla iso ja vankka,

jotta se voi olla coolin näköinen kun hupun vetää päähän. 

Ja syyssateiden alkaessa se todellakin tulee vedettyä päähän kerran jos toisenkin.

Sä olet vaan jotenkin uber cool.

Nasta asukokonaisuus. Korkojen kera vois toimia vielä astetta paremmin.

Ja jos ei ois tollanen pretty face, tästä puuttuu nyt se jokin, se rouheus.

Asenne on parasta.

Miksei Suomessa voi ikinä olla sellainen sää että tarkenisi shortseissa tai mekossa ja

silti asuun sopis hyvin joku takki tai pusakka?

Kokonaisuus on aika inspiroiva.

Klassineb biker chic-tyyli toimii aina, kokomustissa ja koroissa.

Tällaisen asun haluaisin vetää päälle, mutta taas, vaihtaisin lenkkarit korkoihin.

Tää likka on niin pitkä ettei korkoja tule varmastyi ihan kauheesti käytettyä.

Thö dress!!!! Kerrassaan mieletön, ja stailaus ja mimmin koko look täydellinen!

Less is more.

A friendly attitude can take you a long way

Eilen hoidin asioita joita en vain ole saanut aikaiseksi.

Tein Senkulle "manikyyrin", olin yhteydessä kouluun, varasin hammaslääkäriajan,

soitin vakuutusyhtiöön ja kävin uunona pyytämässä apua netin käyttöön otossa.

En vain saanut mokkulaa millään toimimaan uudessa läppärissäni vaikka kuinka yritin sitä joka eri

paikasta ottaa käyttöön. Koneeni ei vain löytänyt sitä asennusta varten vaikka se muuten koneelta löytyikin. Sekavaa. Luulin taas että en vaan osaa, niin tyypillistä se on valitettavasti.

Tajusin kuitenkin että olenhan tämän toimenpiteen osannut tehdä sujuvasti pariin otteeseen

aiemminkin, joten ei vika vaan voi olla mussa. Yksin ainakaan.

Marssin sitten DNA-liikkeeseen läppärin kanssa ja näytin koiranpentuilmettä.

Tee tolle jotain, jookos kookos. Puolisen tuntia siinä meni erinäisistä syistä, mutta tyyppi oli oikein avulias ja kärsivällinen. Ja antoi mulle uuden nettitikun.

Vanha, (puoli vuotta vanha), tikkuni oli ihan kunnossa mutta vähän väsynyt ja 

siksi asentaminen oli hankalaa. Myyjä pakkasi mulle samantien mukaan uuden tikun ja kortinkin.

Ihan muuten vaan, uusi on kuulemma vähän hienompi. I appreacite.

Sitten soitin vakuutusyhtiöön ja ilmoitin rikkimenneestä läppäristäni.

Jo toinen vuoden sisään. Eikä yhtään hävettänyt.

Asenteeni oli heti kättelyssä nöyrä ja oletin etten tule saamaan mitään korvauksia.

Soitin kuitenkin, että olenpa ainakin sitten tehnyt ilmoituksen, ollut mallikansalainen.

Ja niin se puhelu sitten aika pitkälti menikin.

"No toihan on aika vanha malli ja oot vielä saanut sen ilmaiseksi kaverilta,

niin emmä oikeen tiiä. Omavastuu ja vuosivähennykset kun ottaa pois niin ei siitä

varmaan oikein jää mitään. Mutta jos nyt käyt jossain niin saadaan arvio korjauskuluista."

Joo, okei, voin mä mennä. Maksaa turhaan arviosta ja jäädä ilman korvauksia kuitenkin. Huoh.

Sain uuden puhelun alle 5 minuutin päästä.

"Kuule, jäin nyt kattelemaan noita koneen tietoja ja miettimään tätä sun tapausta.

Ois ehkä helpompi molemmille jos vaan laittaisin sun tilille samantien 250€. Oisko ok?

Säästyis sultakin vaivaa. Ja jos nyt alettais oikein viilaamaan niin ne vuosivähennykset vois

tiputtaa hintaa aika paljon ja korvaus vois jäädä tosi alhaseks."

Siis mitä ihmettä? Tuli ihan puun takaa. Mutta  joo, tottakai.

U made my day.

Mulla on pelkkiä huonoja kokemuksia kaikista tällaisista tilanteista kun pitää hoitaa jotain virheitä

tai valittaa asioista. En vaan osaa enkä tahdo. Se näkyy musta kilometrien päähän

ja sitä osataan kyllä käyttää hyväksikin. Nyt kävi molemmissa tapauksissa päinvastoin

ja siitä olen iloinen :)

Eilen tuli muuten käytyä parilla. Ei sitä vaan voinut jäädä kotiin makaamaan kun

porilainen teki taas visiittiä tänne. Ja tyypilliseen tapaansa ilmoitti "hyvissä ajoin" että täällä

sitä nyt oltais, joskus kympin aikaan illalla. Ei se vaan ikinä opi. Enkä mä opi sanomaan ei.

Käytiin Minissä ja kulttuurimatkalla ylä-Alessa. Ja muah,

naapuripöydän kaveri jutteli seurueensa kanssa ja kaivoi samalla pitkän aikaa ja moneen

otteeseen nenästään räkää. Eikä kukaan sen kavereista reagoinut siihen mitenkään,

toisin kuin me, tehtiin siitä oikeastaan aika isokin numero suurine eleinemme :D 

Omapa oli vikansa. Ylä-Ale, never again.

 

Tollasen mä ostin. Oli paikan aikoa mini ja mulle se nyt oli ihan sama millasen hankin.

Mutta kotona huomasin että kaikista värivaihtoehdoista mun paketistani ilmestyi punainen kone.

Jäk. Mutta on se parempi kuin sininen. Mikä vaan on parempi kuin sininen.

Enpä käynyt kuitenkaan vaihtamassa muuhun väriin, koska olen juuri niin saamaton.

Huomasin että illat on olleet aika lämpimiä ja tunnelmallisia viime päivinä

Tänään käytiin sitten Senkun kanssa kävelemässä  ja fiilistelemässä Koskipuistossa,

Kattokaa nyt miten kaunista.

Blonde

5 tuntia, 3 hiusväripurkkia ja tukanompelua myöhemmin.

Ero ei ole valtavan suuri, mutta tyvi on vähemmän oranssi ja muu tukka kylmempi sävyltään.

Sininen väri on myös heivattu pois. En edes lähtenyt värjäämään sinisiä osia

vaan otin uudet jatkeet mieluummin käyttöön. Ne sinisillä latvoilla somistetut voi

sitten kätevästi värjätä tummaksi kun sen aika koittaa. Värinpoistolla aloitin,

seuraavaksi oli silver blonden vuoro ja lopuksi astetta tummempi maantienharmaa.

Värinpoiston ja silverin jälkeen tukkani oli räikeä vaaleanoranssi suurilta osin.

Vaikka "kokeneena" värjääjänä tiedän että värinpoisto aiheuttaa juurikin kyseistä ilmiötä

niin kyllä mun polvet siinä vaiheessa vähän tutisi. Kuinka saan fledani kuntoon huomiseksi

vai saanko oikeasti ollenkaan..! Olin viittä vaille valmis juoksemaan Stockalle,

 (tamperelaisittan muuten Stoka, haha, se jaksaa joka kerta naurattaa kun kuulee!), 

märillä hiuksilla ja huppu päässä, ostamaan jotain todella tummaa purkkia.

Noh, päätin kokeilla sen maantien värisen vielä päälle, eipä siinä vaiheessa ollut enää paljoa

menetettävää ja kaupatkin olisivat auki vielä pari tuntia.

Ja lopputulos passaa mulle oikein hyvin. Käyn ehkä ensi kuussa sitten kampaajalla

vetämässä jonkun kunnon silverin tähän päälle vielä,

ettei oranssi ja keltainen pääse puskemaan liikaa läpi.

 

Ja nyt on sitten myös mun sinisilmäisyyden ajat ohi!

Ruskeilla simmuilla vedellään ainakin jonkin aikaa :)

 

Nyt tapittamaan BB:tä, Joukoa kannustaen!

 

 



Musiikki taitaa olla se mun uskontoni.

Sen toteaa kerta kerran jälkeen uudelleen, ja tunne on kausittain voimakkaampi.

Eilen huudatin musaa toden teolla. Tuntikausia, makasin sängyllä, tuijotin kattoa ja 

lauloin kuin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Ajantaju katosi ja tuntui kuin olisin ollut biisien sisällä.

Ja itkin. Itkin sellaisesta vahvuuden tunteesta jonka olen löytänyt ainoastaan musiikista.

Tajusin itkeväni enemmän onnesta, enkä voinut olla hymyilemättä. Lauloin, hymyilin ja itkin 

kunnes lopulta vain nauroin. Elämä on ihmeellistä. Ja vapaapäivät korvaamattomia.

The last days of summer

Auringonpaisteesta on saanut nauttia viimeiset pari päivää ja kyllä olen yrittänyt

parhaani mukaan imeä siitä iloa ja energiaa sydeämeen ja sieluun -ja onnistunut.

Jostain syystä olen muutenkin ollut pelkkää hymyä koko viikon,

vaikka viikko on ollut ehkä koko vuoden työntäyteisin. On ollut vaikka mitä

projekteja ja päänvaivaa aiheuttavia tehtäviä, ja siksi todella hektistä.

Mutta siitä on nyt selviydytty kunnialla ja viikonlopun saikin sitten relata :)

Vielä voi hetken nauttia tuosta pihasta, aah. On se mahtavaa kun yksi ainoa rouva

saa näin paljon aikaan ja pihan kukkimaan.

Eilen oli kauan odotetut Sannin ja Antin tuparit.

Cityboy muutti rakkaansa kanssa vähän pöndemmälle, tarkemmin sanottuna Ylöjärvelle.

Vaikka koen itse olevani kaupunkilainen henkeen ja vereen niin eipä kyllä olisi

valittamista jos asuisi erittäin kauniissa ja sympaattisessa rivarinpätkässä. Olisi takapiha Senkulle ja omaa rauhaa. Sannin ja Antin koti oli onnistuneesti molempien näköinen,

ei epäilystäkään keitä siellä asustaa :)

Vaaterekin vieressä oleva kyltti. Mun on myös saatava tollanen, ehdottomasti.

Antin ylpeys!

Koululta raahattu mallinukke. Sillä ei ollut käsiä, mutta sehän on vaan 

todella paljon makeempi noin?

Mullekin on tulossa kotiin mallinuken osia, juurikin kahdet kädet, miehen ja naisen.

Maalaan ne valkoisiksi ja kiinnitän seinään joko kaulakoru- tai laukkukannattimiksi.

Niistä tulee hienot!

Pöytä kirjaimellisesti kannettiin pihaan siinä vaiheessa kun vieraat saapuivat.

Just in time.

Sanni on aivan mieletön kokki ja antoikin taas hienon taidonnäytteen osaamisestaan.

Oli erilaisia pizzoja, salaattia, dippejä, täytettyjä paprikoita, lettuja, rahkaa. Lettuja!

Ja kyllä maistui arvoisalle herrasväelle! 

Iso taputus myös Antille joka oli tehnyt parhaan makuisen boolin mitä olen koskaan maistanut!

Muut taisivat olla samaa mieltä.

Tarvaistakin pääsee näkemään kerran vuodessa.

Antti rämpytteli, ehkä hieman painostuksen alaisena, vähän kitaraa.

Soitti muuten oman biisinsä joka oli äärettömän herkkä ja kaunis!

My babylove.

Illan teema, kärsä pystyyn.

Mitään kiirettä ei pidetty vaan nautiskeltiin hyvästä ruuasta, juomasta, seurasta, musiikista ja 

Christian Balesta :D Teeveessä pyöri joku Christianin leffa ja me kaikki jähmetyttiin katsomaan sitä kuin suolapatsaat. Kyseessä on niin hieno näyttelijä jota on lisäksi siunattu komeudella ja karismalla,

ja Hannulla taisi jopa tulla seisokki.

Mutta lopulta hypättiin kuitenkin taksiin ja suunnattiin kaupunkiin.

Muut olivat jo aivan veto veks, mutta Antin ja Hannun kanssa jaksettin vielä tanssahdella.

Piiitkästä aikaa tuli oltua Rumassa ja hauskaa oli! Meillä oli kyllä paikan parhaat muuvit, luulen.

Päivän musalinkki:

Kuulin radiosta eilen ja vei mun sydämen välittömästi.

Dark sides and bright minds

Tosiaan, jaksoin kuin jaksoinkin sunnunaina lähteä vielä ulkoilemaan ja Tommia juhlistamaan,

 ja nyt vasta muistin että tulihan silloinkin ikuistettua muutama hetki!

Kaijakassa oli jo hyvä tunnelma siinä vaiheessa kun pääsin itse paikalle

ja Joukohan omisti synttärisankarille kipaleen. Tunteella ja kai myös osittain taidolla, Antti Tuiskua!

-Saatoin nauraa vatsa kippurassa, sen verran viihdyttävää ja iloista touhua oli :D

"Tiesin sä tuut vielä vastaan, kauniina päivänä tuuuuuuut!"

Lava kokonaan haltuun.

Tommillakin oli oma rokkitähteyden hetki.

Tollasen nappasin mukaan meidän sisäpihalta, kerrankin oltiin samoihin aikoihin lähdössä viihtymään.

Eilen kävin sitten vihdoin ostamassa uuden läppärin.
Päätin hankkia minin, koska tulee reissattua sen verran että kulkee kätevämmin mukana.
Oon tässäkin niin epätyypillinen nainen; menin sisään, näin miniläppärin ja marssin kassalle että toi pakettiin. En turhia jaarittele, kysele tai mieti, enkä oikein siedä pähköilijöitä. Sori.
Kyse ei kuitenkaan useimmiten ole elämästä tai kuolemasta,
enkä silloin jaksa puntaroida liikaa tai kilautella kaiken maailman vinkkejä kavereilta.
Ja oikein muuten aavistin, ei se ostoksille mukaan lähtenyt kundi tiennyt sen enempää
koneista kuin mäkään, että siinä sitten oltiin eikä ihmetelty!

Kirpsakka mutta ah niin aurinkoinen ja lämmin alkusyksyn ilta houkutteli
vielä piipahtamaan terdellä. Olin vähän kuin sightseeingillä jouduttuani pois "omalta" alueeltani ,
eli siis sillan toisella puolella :D Päätettiin sitten ihan reilusti kiertää mestoja joissa ei tule oikein käytyä.
Muilta paikkakunnilta saapuneita opiskelijoita oli liikkeellä laumoittain,
haalareissaan, ja mikä pahempaa -Fiorella-farkuissa, ONLY:n nahkatakeissa,
ballerinatossujen alle tungetuissa sukissa, paksuissa vyötärövöissä,
feikkimerkkilaukut kätösissä, tukat läiskikkäästi värjättyinä,
ja kauheissa "kampauksissa". Pinnejä sullottu vaan päät täyteen,
enkä tiedä olivatko yrittäneet tehdä nutturoita vai hääkampauksia. Fail.
En herkästi kommentoi tai edes mieti ilkeyksiä muiden ulkonäköön liittyvissä asioissa,
mutta eilen olisin poikkeuksellisesti voinut ottaa sata valokuvaa, sadasta eri tyypistä,
koska en voinut olla ajattelematta että tämä ei voi edes olla totta
eikä kukaan tule myöskään uskomaan kuinka paha tilanne oikeasi oli.
Fiorella forever.

No me koitettiin sitten pysyä koko ajan askeleen edellä noita pubikierroksia tekeviä koululaisia,
joiden keskustelut olivat myös melko tasokkaita ja kovaäänisiä.
Piipahdettiin Kustaassa, Hällässä, ja Rubyssa. Rubyssa on Tampereen upein terassi
ja olenkin aina harmitellut kun siihen ei paista ilta-aurinko.
Eilen se ei fiilistä lannistanut vaan huokailin kuin umpirakastunut maisemaa ihastellessani!
Illan vika etappi oli sitten, tättädättädää.... -MINI :D
Kerrankin tuli ihan omaan pieneen mieleen että vois vähän keilata Wii:llä ja näin sitten teimme.
Nämähän on näitä kirjoittamattomia sääntöjä että mies ei saisi rökittää naista missään urheilussa
tai kilpailussa, jos tapaaminen muistuttaa millään tapaa treffejä,
mutta toisaalta ukkokin voi nolostua jos häviää tytölle. Ja ukkohan hävis.
Mä olen aina ollut huono kaikissa taitolajeissa, en jaksa keskittyä oppimaan,
mutta sellaista humalaisen tuuria on kyllä ollut usein havattavissa.
En esimerkiksi tajua biljardin pelaamisesta todellisuudessa mitään,
mutta olen muutamaan otteeseen rökittänyt kokeneemmankin pelaajan, pienessä sievässä.
Kyse taitaa siis sittenkin olla vain itsevarmuudesta ja myös siitä ettei yritä liikaa?
Koska minkään sortin kilpailuvietillä mua ei ainakaan ole varustettu,
vaan asenteeni on lähinnä että pidetään hauskaa ja hällä väliä!

Ostin Ginasta farkut/farkkulegginsit, en osaa oikein itsekään määritellä kummat on kyseessä?
Ja tykkään kovasti!

Ostin Senkkuselle sellaisen kumisen possun josta lähti ääntä kun sitä puristi, tai noh, puraisi.
Senkkunen sekosi ihan täysin, oli aivan hulluna possuunsa,
mutta meni tasan yksi päivä kun siltä oli pää jyrsitty irti ja niin possu hiljeni. Höh :(
Mutta kyllä se edelleen leikkikaveriksi näyttää silti kelpaavan!

The wings. Löysivät paikkansa sänkyni yläpuolelta.

Rubyn terassi ja mielettömän kaunis Tampere <3

Kettu kiittää ja kuittaa.