torstai 29. marraskuuta 2012

What a week

Oh my what a week it has been. There are no words. But I'll try.
Myymälää on rakennettu lähes kellon ympäri ja tällaiseen projektiin mahtuu aina koko tunteiden skaala.
Fyysisesti ei ole väsyttänyt vaikka rankkaakin on ollut. Jalat ovat toki huutaneet hoosiannaa
pitkien päivien tuloksena ja unet jääneet vähälle, mutta se kuuluu asiaan.
Mieli ei ole ollut stressaantunut, mutta innostusta ja uusia asioita on mahtunut jokaiseen päivään urakalla.
Koko avausporukka on ollut aivan mahtavaa, uuden yrityksen ja sen mukana tuoman kulttuurin
näkeminen, oppiminen ja sisäistäminen  on myös ollut aika sanoinkuvaamatonta
-ja matka on vasta aluillaan. Avausporukan lisäksi olen päässyt mitä parhaimmalla tavalla
tutustumaan omaan tiimiini, suoraan ääriolosuhteissa, kovan paineen ja kiireen alla.
And u know what? Ei huolen häivää. Tämä tiimi on jo tässä ajassa näyttänyt niin paljon erilaista vahvuutta, sitoutumista ja koko sydämellä mukana olemista että tässäkin olen jäänyt lähes 
sanattomaksi ja huuli pyöreänä tuijottamaan. 
Tänään sain noin kaksi sanaa sanottua tästä tunteestani kunnes alkoi kyynelten tulva.
Tänään oli siis grande opening ja hauskin osuus sai alkunsa.
Ja tunne oli myös uskomaton kun sai kastaa uuden myymälän avatuksi,
leikata saksilla narun poikki hyvin pitkän jonon odottaessa sisäänpääsyä toisella puolen.

Nyt viikkoa vähän kuvien muodossa, pikakelauksena, ja myöhemmin palaan varmasti 
kuluneen viikon tapahtumiin ja fiiliksiin.

Viikonloppuna vietin iltaa tamperelaisvahvistuksen kanssa.
En ollut suunnitellut mitään lauantai-illaksi, mutta pieni ääni sanoi päässä että jätä kaikki vielä auki,
jos jotain hauskaa vielä keksisi tai ilmaatuisi. Ja sitten yllättäen kutsu kävi ja mietin että why not?
Käytiin Slinkkarissa ja Motelletissa ja vaikka ilta oli hyvin rauhallinen niin tuli sitä kuitenkin tappiin asti oltua ja niinpä siis vietin melkein koko sunnuntain sängynpohjalla. Ah.
Siksi ajaksi suostuin kömpimään lämpökerroksen alta ylös kun Maria tuli visiitille kera glögin,
tähtitorttujen ja aina ihanan seuransa.



Eilen käytiin rankan työviikon lomassa ja vähän myöskin sen kunniaksi rentoutumassa 
pääkaupunkiseudun tiimien ja ylempien tahojen kanssa Salutorget:ssa.
Oli mun eka kerta siellä ja vaikka ruokalistan tutkiskelu nosti pientä jännitystä niin loppujen lopuksi kaikkien ateriat näyttivät superhyvilta ja omanikin oli taivaallista.
Mä maistoin ensimmäistä kertaa äyriäistä, yhden ruksin saa taas siis vetää uusien makujen listalle, jesh! 
On se vaan muuten mukavaa kun oman esimiehen ja siitäkin seuraavien tahojen kanssa voi
jutustella vaikka ihan vaan tatuoinneista tai muusta yhtä arkisesta,
ja myöskin jokseenkin harvinaista. Täytyy nostaa hattua ja olla tästä kiitollinen.
Ilta oli mukava, rentouttava ja monin puolin antoisa. Ajoi siis täysin tehtävänsä.

P.S. On se kumma kuinka huulipunan laittaminen muuttaa ulkomuotoa oleellisen paljon freesimmäksi,
terveisin nimimerkki aamukuudelta meikannut.

Innostuin oikein laittamaan bleiskan päälle kun pääsi aikuisten iltaa viettämään,
arvoisia vieraita tapaamaan ja hetkeksi pois työmaalta.

Ja juuri sopivasti ensilumen laskeutuessa ostin samanaikaisesti töistä itselleni uuden ihanan ja ah niin söpön takin :) Love the colour.




Hauska, itsensä likoon laittava ja heittäytyjä, ihana työkaverini.

Tässä kuvassa näytän kuulemma ihan siskoltani. Opinions?

Tänään karattiin illalla kesken hullunkiireisen avauspäivän katsastamaan muotinäytöstä Adamsiin
ja edelleen imemään enemmän uutta yrityskulttuuriamme sisimpäämme.
Oli mahtavaa. Kaikki oli tyylikästä, kaikki paikalla olijat olivat tyylikkäitä ja musiikki sytytti.
Oli huippudeejiit ja uskomattoman kaunista laulantaa.
Unohtamatta ispiroivaa muotinäytöstä joka sai mut haaveilemaan kesästä, hah,
sekä maapäällikkömme kaunista ja sydäntälämmittävää puhetta. Kiitos!
Kaikki siis kohdillaan. Tämän jälkeen palasimme töihin sulkemaan liikkeen,
ja huomenna on edessä uusi hauska, inspiroiva ja kiinnostava päivä :) 




At this point, all I can and actually want to say, is that I absolutely love my life.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Building, the store and spirit

Kolme päivää painettiin pitkää päivää ja tänään oli sitten hieman normaalimpi päivä töissä.
Mikään työpäivä kaupan alalla ei kuitenkaan koskaan ole normaali,
vaan aina sattuu ja tapahtuu, ja niin se mielenkiintokin pysyy aina yllä :)
Vielä on paljon puuhaaa ennen kuin ovet voi avata suurelle yleisölle,
mutta jummi kun ollaan saatu paljon aikaiseksi, on se vaan uskomatonta 
mihin muutama (taidokas) käsipari pystyy! :)
Näin pari päivää tiimini kanssa liikettä rakentaneena voin olla huoleti tulevasta,
sillä tiimi on kaikin puolin mahtava, osaava, ja ennen kaikkea oikealla asenteella liikkeellä.
Sorry Tampereen Team Super, I'm about to build a new one! ;)
Koska en vaan voi tyytyä vähempään. (Mutta rakastan teitä silti ihan älyttömästi.)

Tuotti hieman hankaluuksia tuo korkkareiden syrjään laittaminen, ainakin ajatuksen tasolla.
Olin jo ehtinyt tottua sipsuttelemaan koroilla päivittäin ja olin aivan hukassa että mitä
ihmettä puen päälleni näiden hobitti-päivien ajaksi.
No tässä alla nyt pari niin sanottua asukuvaa. 
(Mulla on ollut niin lyhyt, pieni ja teini olo, mutta tavallaan ihan kivalla tavalla.)


Totally in loooove with these shoes. Osaksi siksi koska ne on just niin kulahtaneet.

Jimi pääsi remppapaidaksi. 

Uusi vanha rakkauteni on alla nähtävä the kaapu. Ostin joskus 2 vuotta sitten, 
se on oikeasti rennon mallinen mekko, melkein neliö, johon kuuluu myös naruvyö, 
mutta mekkona olen käyttänyt sitä  ainoastaan kerran, Dieselin bileissä. 
Joita varten sen itseasiassa silloin ostinkin.

Kävin päivällä piipahtamassa Carlingsissa neuvottelemassa parista asiasta.
Asiakas luuli mua myyjäksi ja moikkasi iloisesti sisään astuessaan.
En oikeastaan juuri tänään ihmetellyt asiaa yhtään, olihan ylläni rokahtava kokomusta asu.

Tupakalla ollessani suloinen karvalakkinen venäläismies pysähtyi juttelemaan mulle.
Tai ainakin se kovasti yritti, venäläisten englanninkielen taso ei tunnetusti ole kovin vahva.
Sen verran se sai sanottua että tyylini teki häneen vaikutuksen ja näytti samalla käsillään
kuinka hänen sydämensä hakkaa. Haha. Sanoi myöskin etten ole yhtään tyypillinen suomalaisen näköinen tai oloinen -minkä valitsin ottaa täytenä kohteliaisuutena.
Ja sain myös soman poskisuudelman tiemme erotessa. So cute. :)


Mulla oli taas grande planit täksi illaksi, viettää siis aikaa rakkaan karvapalloni kanssa,
mutta soitto tuli ja tamperelaisvahvistuksen kanssa suunnataan illanviettoon. 
Harmi vaan etten sen yhden norjalaisen remppakundin numeroa tajunnut pyytää,
niidenkin seuraan oltaisiin voitu liittyä. Mielellään.
Nastaa ja relaa viikonloppua kaikille!

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tomorrow, oh tomorrow


Yksittäisiä työpäiviä on ollut siellä sun täällä, mutta tänään on nyt sitten ollut
virallisesti se ihan viimeinen vapari. Eilen nukkumaan mennessäni tajusin taas
kuinka onnekas olenkaan kun olen päässyt tähän uuteen työpaikkaani.
Toivoin ja tavoittelin tätä niin täysillä, ja nyt kun on ollut vapaata vähän liikaakin
niin en ole jotenkin tajunnut koko asiaa.  Huomenna kääritään hihat ja aletaan rakentamaan liikkeitä, wooah! Couldn't wait another day.
Viimeiseen vapaapäivääni heräsin hieman flunssaisena ja vähällä energialla,
ja ajattelin että just joo, niin mun tuuriani. Ei voi käydä näin,
varsinkaan kun lepäsin kiltisti koko viikonlopun!
Ja jos käy niin ohitan koko asian ja painan vaan täysillä menemään.
It's all about the will power, right?
Sitä paitsi mulla oli taas tukkaprojektikin suunniteltuna tälle päivälle,
joten ei auttanut muu kuin keitellä useampi kuppi teetä ja alkaa puuhaamaan.

Olisin halunnut sen luumunvärisen kokonaan tumman kuontalon,
mutta Samulla ei ollut aikaa enkä mä voinut odottaa, joten suunnitelmat meni uusiksi!
Kaksi raidoitusta värinpoistolla, yksi tummanvaalea sävy omaan tukkaan ja
uusien jatkeiden raidoitus. Niin, ja tukan ompelu tietty. Viisi tuntia meni ja tässä lopputulos
joka vastasi täysin suunniteltua, jeah!


 Tilasin 60cm pitkää tukkaa, olin niin kyllästynyt "nysääni" ja täytyy myöntää, 
että pari senttiä oli pakko lyhentää. Näytti oikeastaan vähän epäluonnolliselta.


Sitten yllätin itseni ja paistelin herkkusieniä ruuaksi, ihka ekaa kertaa!
Tässä syksyllä on alkanut tekemään mieli sieniä, vaikka en ole niitä koskaan aiemmin maistanut
missään muussa muodossa kuin kerran grillattuna pekoniin käärittynä.
On vaan jostain tullut mieleen lapsuudesta tuoksut kun mami teki sienikastiketta.


Pitää varautua pitkiin työpäiviin enkä halunnut joutua stressaamaan Senkkusesta,
joten päätin että sen on parempi olla veikalla ainakin muutama päivä hoidossa.
Broidi tuli sitten koukkaamaan Senkun mukaan ja kuin väläyksessä,
rakas karvapalloni oli poissa -ja tekstasin veljelle jo tunnin kuluttua että kova on ikävä, snif.
Miten mä saan unta, tai suurempana kysymyksenä, herään aamulla
kun toi ei ole vouhottamassa ja antamassa mulle aamupusuja? 
Sitä paitsi ollaan nyt monena yönä nukahdettu niin että Senkku tuhisee suoraan mun naamaan 
viereisellä tyynyllä. <3  Mitä mun edes kuuluu tehdä kotona jos en hengaa Senkun kanssa?? 
Mä en tiedä. Orpo olo.


lauantai 17. marraskuuta 2012

Random

Luulin Valtterin kirpparin olevan jo suljettu, mutta eipä ollutkaan,
se olikin vielä tämän ja ensi viikonlopun avoinna. Jes!
Suru tulee kyllä puseroon, koska se on aina ollut paras ja monella tapaa ihanin tunnelmaltaan,
korvaajaa odotellessa siis. Tai etsiihän kyseinen kirppari uusia toimitiloja jostain, 
mutta siitä ei ainakaan mulla ole tietoa milloin se avaa ovensa ja missä. 
Mitään ei kuitenkaan lähtenyt tänään mukaan, ei mulle eikä Tommille,
ei vaan pistänyt mikään silmään. Tosin oltiin liikenteessä vasta ennen kahta,
joten parhaat aarteet oli odotettavasti jo napattukin.
Tommi nyt oli muutenkin vähän uunona, ensikertalaisena tutkailemassa ja
haistelemassa kirpparimaailmaa :)
Käytiin vielä Sörkän Fidassa, josta yleensä löytyy jotain pientä kivaa kotiin,
mutta tällä kertaa, ei sieltäkään. Onneksi eilen tein löytöjä, niin ei oikeastaan edes harmittanut.
Clasulta kävin nappaamassa mukaan lampun jonka bongasin aikaisemmin tällä viikolla,
joten enpä taaskaan ihan tyhjin käsin palannut kotiin.

Pitkästä aikaa lempparifarkkuliivi päällä. Täydellinen väri, hienosti kulutettu ja rikottu paikoittain.
Mallihan oli ja on edelleen hieman over size vaikka sitä heti ostettuani kavensinkin,
mutta omasta mielestäni isot yläosat on makeen näköisiä kun on tällaiset ripakintut, 
näin nätisti ilmaistuna. Tulee kivaa kontrastia, eikä näytä liian naiselliselta.
Gotta love the weather these days, mä en halua siirtyä muumitakkeihin. Missään vaiheessa.





Nappasin mukaan myös kaksipuolista teippiä, kun eilen unohdin siskolta ottaa mukaan,
ja sain ILO:n vihdoin keittiön seinälle :)

Ostin After Eight-feikkejä. Mä olen niin tunneostaja kyllä välillä,
en voinut jättää näitä ostamatta kun mieleeni tulvi muistoja lapsuudesta,
jolloin oltiin mummulla kylässä ja aina siellä odotti After Eightit kahvipöydässä.
Mä olen muutenkin niin ajatuksesta tekoon kahdessa sekunnissa-ihminen.
Impulsiivinen ja tunteellä eläjä, sekä päätöksiä tekevä, niin hyvässä kuin pahassa.
On se musta kyllä ihan korvaamatonta kun eilenkin kaipasin kovasti hyvää ystävääni Tampereelta,
kerroin sen hänelle välittömästi viestillä ja sain samankaltaisen viestin takaisin.
Kyllä sydäntä vaan lämmittää ja se jos mikä on tärkeää.
Mietin josko olisin tänään suunnannut Tampereelle ja yllättänyt ystäväni,
sekä käynyt Europassa kuuntelemassa kaverini keikkaa. Mutta, raha ei kasva puissa,
ja ensi kuussa olen sinne kuitenkin suuntaamassa, joten jäitä vain hattuun.
Tänään on pari keikkaa täälläkin päässä, jää nähtäväksi minne päädyn vai päädynkö ollenkaan?


Ja sitten, tänään eräs asia sai mussa aikaan vahvan reaktion ja ymmärryksen.

Some things will fade, but some things you can't escape.


perjantai 16. marraskuuta 2012

More finds

Perusperjantai. Ei, ei taaskaan, Jo toka perjantai-ilta kotona, and I'm loving it.
Olen niin rakastunut kotiini että tekee mieli vaan olla ja fiilistellä :)
Juoda glögiä, kokkailla, sisustella. Eilenkin makasin saunan lauteilla tunnin paikallani,
hengittelin vaan syvään ja rentouduin, enkä kaivannut sinä hetkenä mitään muuta.
Naapurin kanssa otettiin lasit viiniä iltamyöhällä pihalla ja juteltiin syvällisiä, eli miehistä,
ja paranneltiin maailmaa. oi mitä hetkiä.

Illat pimenee, tunnelma lämpenee.

Sain verhotkin laitettua, ahkera tyttö.

Kattokruunu pääsikin koristamaan makkaria keittiön sijaan
-sopii muuten makkariiin paaaaaaljon paremmin!
Mä aloin jotenkin miettimään että mun koti ei ole koskaan näyttänyt tyttömäisemmältä kuin nyt,
mutta remppa-apulainen Tommi paransi oloani sanomalla että ei se liian tyttömäinen ole. Huh.
Asennusta varten piti hakea tikkaat ullakolta, jossa en ollut ikinä ennen käynyt,
ja talonmies taas kiusasi että mörköt siellä odottaa. Pelotti. Mutta ei muuten odottanut,
vaan ullakko oli lähes yhtä suuri kuin koko tämä talo, korkea kuin mikä, valoisa ja TÄYNNÄ tavaraa!
Olin kuin lapsi karkkikaupassa. Paitsi että sain ottaa sieltä mukaani vain tikkaat. joita hainkin.


Senkulle ei valitettavasti ole löhöämispaikkaa ikkunalla,
mutta verhoja voi kuitenkin pitää auki jotta se ei missaa maailman menoja täälläkään. Mamin kulta.

Tänään lähdin viettämään päivää Riihimäelle siskon luokse.
Ravattiin paikalliset kirpparit läpi ja tein paljon löytöjä!

Alumiininen kynttilänalusta, love it. 2 €.

Jälleen yksi kori, niitähän mulla ei ollutkaan yhtään vielä.. 
En miettinyt käyttötarkoitusta sen enempää, 
mutta se löysi paikkansa veeseestä rullien säilyttäjänä. 2,5 €.

Sisko bongasi mulle pari ihanaa tyynynpäällistä, 20 cent kappale, what a find!

Tossut lämmittämään vieraiden varpuleita, 2,5 €.

Hyvällä tavalla elämää nähneen näköiset, mutta erittäin hyväkuntoiset maiharit, 2 €.

Tää jotenkin vaan huusi että ota mut Eeva mukaas kotiin. 3 €.

Hopeinen neulevesti. 5 €.

Siskon luona on aina niin upean näköistä ja aina myös jotain uutta sisustusjutskaa.
Tämä siskon tuunaama valaisin vei sydämeni, wow! Koko oli jotain 30 cm korkea,
eikä mikään ihan pieni lyhty, se teki siitä vielä hienomman.
(Sis, joku tällainen tai ihan mika vaan muu sun tekemä joululahja ois paras.)



Vieressä oli kaunis kynttiläasetelma.


Ja huomenna olisi sitten uusi kirpparikierros luvassa, stadin päässä.
Vien keltanokka-Tommin kierrokselle ja olen uhannut että hän ei pääse tyhjin käsin lähtemään pois.
¨Toivottavasti saan lupaukseni lunastettua, ja jos en, niin ainakin kantoapua omille hankinnoilleni! :D
Ja nyt takaisin Sinkkuelämää-maratoonin pariin.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kurkkasin vaatekaappieni ylähyllyt läpi sormet kihelmöiden ja hikipallukat otsallani 
silkasta innostuksesta, sillä en suinkaan saanut kaikkia vaatteitani vietyä mukanani Tampereelle.
Mulla ei ollut oikein mitään muistikuvaa mitä säkeistä voisi löytyä, enkä vieläkään ole 
kaikkia nyssyköitä avannut. En Tampereelle lähtiessäni tiennyt viipyväni puota vuotta pidempään, mutta toisin kävi. Onneksi. Tein kuitenkin nyt yhden jo unohtuneen löydön.
Karvatakin, jonka ostin kirpparilta kolmisen vuotta sitten. Ei tullut käytettyä silloin, 
koska takki kaipasi kaventamista. No kavensin, mutta en rohjennut käyttää.
Nyt on leikattu sitten hihat takista pois ja tadaa, mulla onkin kiva hupullinen  karvaliivi!



Ei silti päätynyt vielä ihan "ekana löytöpäivänä" päälle, pitää vielä vähän hahmottaa
minkä kanssa sitä yhdistelen. Toivottu lopputulos olisi naisellisen rock
tai vastaavasti sellainen kokeilevampi Rihanna-tyylinen urban chic, 
-enkä suinkaan halua näyttää pissikseltä.
 Mutta kuvioidut byysat pääsi rekistä rundille ja täytyypä todeta että ne kuuluu nyt 
ehdottomiin lemppareihini ja ulkoilutan niitä jatkossa varmasti paljonkin!
Kaikenvärisiä ja -tyylisiä legginsejä on kaupat olleet pullollaan jo pitkään,
mutta mä en yksinkertaisesti vaan ole legginstyttö, enkä ole koskaan ollutkaan,
joten on joutunut vähän odottaakin  noita kuviollisia housuja. Mutta ah ja samalla voih,
nyt tekisi mieli hankkia vaikka kuinka monet! Ja varsinkin sellaisia naisellisia
"puvunhousuja", hieman tilavampia porkkanamallisia. Ehkä yhdet joutuu jossain vaiheessa hankkimaan,
mutta niihin kohdistuukin sitten aikamoiset odotukset, koska ne eivät sovi mun kohdallani
ihan tavalliseen arkityyliin ja toiveena olisinkin yhdistää niihin juhlavammin jakku.



Ja sitten sain siskolta vielä poimittua pari kuvaa niiden vierailulta.
Ihana Eden auttoi mua kiinnittämään tekstitarran seinään, tädin pikku apuri :)
Sain kyseisen Follow Your Dreams-tarran ystävältäni Marialta kesällä.
Maria oli bongannut sen jostain Kuopion reissultaan ja ajatellut heti mua, jeij!
Samaisen tekstin Maria tatuoi kesällä Putkassa, joten nyt meitä yhdistää taas yksi asia :)
Tarra sai odotella kaapin perällä jonkin aikaa, sillä jotenkin tiesin muuttavani pian,
enkä halunnut joutua jättämään tarraa taakseni, hah.



Valmis seinä. (Siipiin pitää vaan liimata lisää sulkia, suuri osa jäi halloweenina DTM:n lattioille.)

Maria ja uunituore leima kesältä <3