Yksittäisiä työpäiviä on ollut siellä sun täällä, mutta tänään on nyt sitten ollut
virallisesti se ihan viimeinen vapari. Eilen nukkumaan mennessäni tajusin taas
kuinka onnekas olenkaan kun olen päässyt tähän uuteen työpaikkaani.
Toivoin ja tavoittelin tätä niin täysillä, ja nyt kun on ollut vapaata vähän liikaakin
niin en ole jotenkin tajunnut koko asiaa. Huomenna kääritään hihat ja aletaan rakentamaan liikkeitä, wooah! Couldn't wait another day.
Viimeiseen vapaapäivääni heräsin hieman flunssaisena ja vähällä energialla,
ja ajattelin että just joo, niin mun tuuriani. Ei voi käydä näin,
varsinkaan kun lepäsin kiltisti koko viikonlopun!
Ja jos käy niin ohitan koko asian ja painan vaan täysillä menemään.
It's all about the will power, right?
Sitä paitsi mulla oli taas tukkaprojektikin suunniteltuna tälle päivälle,
joten ei auttanut muu kuin keitellä useampi kuppi teetä ja alkaa puuhaamaan.
Olisin halunnut sen luumunvärisen kokonaan tumman kuontalon,
mutta Samulla ei ollut aikaa enkä mä voinut odottaa, joten suunnitelmat meni uusiksi!
Kaksi raidoitusta värinpoistolla, yksi tummanvaalea sävy omaan tukkaan ja
uusien jatkeiden raidoitus. Niin, ja tukan ompelu tietty. Viisi tuntia meni ja tässä lopputulos
joka vastasi täysin suunniteltua, jeah!
Tilasin 60cm pitkää tukkaa, olin niin kyllästynyt "nysääni" ja täytyy myöntää,
että pari senttiä oli pakko lyhentää. Näytti oikeastaan vähän epäluonnolliselta.
Sitten yllätin itseni ja paistelin herkkusieniä ruuaksi, ihka ekaa kertaa!
Tässä syksyllä on alkanut tekemään mieli sieniä, vaikka en ole niitä koskaan aiemmin maistanut
missään muussa muodossa kuin kerran grillattuna pekoniin käärittynä.
On vaan jostain tullut mieleen lapsuudesta tuoksut kun mami teki sienikastiketta.
Pitää varautua pitkiin työpäiviin enkä halunnut joutua stressaamaan Senkkusesta,
joten päätin että sen on parempi olla veikalla ainakin muutama päivä hoidossa.
Broidi tuli sitten koukkaamaan Senkun mukaan ja kuin väläyksessä,
rakas karvapalloni oli poissa -ja tekstasin veljelle jo tunnin kuluttua että kova on ikävä, snif.
Miten mä saan unta, tai suurempana kysymyksenä, herään aamulla
kun toi ei ole vouhottamassa ja antamassa mulle aamupusuja?
Sitä paitsi ollaan nyt monena yönä nukahdettu niin että Senkku tuhisee suoraan mun naamaan
viereisellä tyynyllä. <3 Mitä mun edes kuuluu tehdä kotona jos en hengaa Senkun kanssa??
Mä en tiedä. Orpo olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti