Koti-illaksi oli taas eilen ohjelmassa hiustenlaittoa. Kuten aiemmin mainitsin 

niin tummempaan suuntaan ollaan vaihteeksi menossa.

Pari viikkoa sitten vedin varovaisesti tummaa jatkeisiin ja tyviin,

nyt lisäilin sitten jatkeisiin lisää tummaa ja raidotin tukkaa päältä.

Saatan tummentaa vielä pikkasen tässä jossain vaiheessa, ehkäpä jotain

vaaleanruskeaa sekaan. 

Noin tonne päänuppiin laitetaan pari pintalettiä,

tavallisesti paljon paremman näköistä, nyt on vielä se etusormi joka olisi ollut tarpeellinen 

tässä projektissa pikkasen pipi, joten ilman sitä sai pärjätä ja lopputulos sen näköinen.

Saman asian nuo tosin ajavat, joten menkööt tämän kerran.

Vaaleeta ja tummaksi värjättyä hiusta.

Joak toinen kerros tummaa ja joka toinen vaaleeta ompeluvaiheessa.

Ja lopputulos on tällainen.

Ostin viime viikolla Zarasta uuden liivin. Oikeasti kaipaisin kipeästi muutamia uusia kenkäpareja

ja ehkäpä jotain neuleita, mutta liivit ne vaan on mun heikkous

enkä tätäkään ihanuutta voinut jättää kaupan hyllylle lojumaan.

Koko on 38 joten aika over size on mun päällä. Siisti takin päällä,

mutta taidan pikkasen silti ommella sivuista sisään ja pienentää.

Tänään kävin pitkästä aikaa piipahtamassa kirpparilla.

Siinä on kyllä ihana tunnelma kun saa tepastella kaupungilla yksinään, fiilistellä omissa maailmoissaan,

ihastella maisemia ja ohikulkevia ihmisiä. Laukontorilla oli kala- ja riistamarkkinat 

ja tuoksu oli aivan huumaava. Loimulohta valmistettiin kojussa jos toisessa

ja olsiin kyllä ostanut mukaan jos olisi saanut. Mutta ei.

Siinä vaiheessa kaipasin kyllä lounasseuraa teltan alle istuskelemaan. 

Muuta ei kuitenkaan tällä erää lähtenyt kirpparilta mukaan kuin alla oleva boksi.

Mä niin tykkään kaikista säilytyslaatikoista.

Päivän musalinkki iki-ihana Sweet Sixteen. Siskoa tulee aina tästä ikävä,

koska tämä oli muinoin siskon lempparibiisi, ja siskon 16-vuotissyntymäpäivänä

bileissä sain tämän toivottua hänelle radiosta :)

Nyt kouluhommien pariin!

Release

Tulihan se viikonloppu ja vapaatkin sieltä vihdoin. Viikko oli jokseenkin raskas,

monella eri tapaa, ja vaikka lähes nukuin seisaalteen ja silmät auki eilen 

niin ei mua olisi mikään voinut estää menemästä Idiomaticin levyjulkkarikeikalle. 

Poppoo on mun kaikkien aikojen lemppari suomalaisista bändeistä,

vei vain jalat alta ja räjäytti tajunnan heti ensikuulemalta.

Useamman keikan olen käynyt katsastamassa, viimeksi kesäkuussa,

mutta pakko sanoa että eilinen keikka oli paras tähän mennessä.

Musiikin laatuun vaikuttaa varmasti paljonkin paikka jossa soittaa

ja ainakin YO-talolla siitä sai kaiken irti.

Musiikin pystyi tuntemaan kehossa ja sydämessä ja vaikka keikalla olo sai aikaan

valtavan tunteiden kirjon, (mikä on myös suotavaa), jopa niin että teki mieli antaa kyyneleiden vain virrata,

niin 10 cm hymy naamalla olin koko ajan, sillä niin hyvältä tuntui

-ja juuri niiiiiin hyvää musiikkia kundit soittaa.

Arvostan hyviä lyriikoita, eikä tämän bändin kohdalla tarvitse tehdä siinä poikkeusta,

mutta kaikista suurin tunne tulee kuitenkin itse soitosta jossa pojat ovat todella taitavia,

sekä Sasjan upeasta ja persoonallisesta äänestä.

Edellisellä Idiomaticin keikalla tapasin tähän mennessä suurimman rakkauteni.

Eilinen sai tunteet siksikin pintaan, sillä kaikki muistot ja mielikuvat palautuivat niin elävästi mieleen.

Tämän ihmisen palava ja elävä katse, hymy ja nauru, ja se tunne kun oltiin lähekkäin.

Tuntui että meidän olisi kuulunut olla siellä yhdessä eilen,

ja tuskaa lisää se että uskon että asiat eivät menneet kuten oli tarkoitettu.

On asioita jotka tuntuvat niin kaukaisilta, mutta silti ne ovat tässä hetkessä vahvana.

Tyypit.

Nonniin, tässä uusi levy kaikessa komeudessaan.

Pojat kuvailivat hyvin tunnelmaa; on kuin seisoisi kikkelit paljaana meressä.

Ilokseni huomasin että ehdoton  lempibiisini Body and Soul on ansainnut paikkansa levyn aloitusraitana.

Juuri näin! Kaikkea hyvää vaan pojille, nähdään taas keikoilla!

Aamun olen aloittanut luonnollisesti New Terrainia kuunnellen.

On aivan mestariteos kyseessä, suosittelen.

Olisin palavasti halunnut poistaa levyn jo eiliseltä keikalta,

mutta joskus se elämä vaan on hankalaa kun ei korttimaksut onnistu.

Tästä sitten kun kampean ylös ja ulos niin suuntaan levyostoksille!

Four days of everything

Neljä päivää vierähti stadissa. Ei mitenkään vahingossa siis,

vaan teki pitkästä aikaa mieli viettää kunnolla aikaa ystävien ja perheen kanssa.

Viime kuukausien aikana olen lähinnä käynyt työn puolesta stadissa 

ja Senkkunen tuo mukanaan omat haasteensa matkustelun ja aikataulujen suhteen,

eikä aina jaksa pyöriä muiden nurkissakaan.

Nyt oli kyllä aikakin piipahtaa "pidemmän kaavan" mukaan,

on ollut iso ikävä perhettä ja ystäviä -ja toki myös Helsinkiä.

Jos olisi ollut vielä enemmän aikaa niin olisin tahtonut käydä fiilistelemässä

sitä toista kotiani siellä, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

Lauantaina vietettiin vähän tyttöjen iltaa, omalta osaltani ainakin nimenomaan vähän,

koska illan tarjonta ei ollut aivan mieleinen eikä väkisinkään jaksa yrittää viihtyä.

Oli tarkoitus kiertää kerrankin useampi kuppila, mutta kahteen jäi saldo, haha.

Hauskaakin toki oli ja jutustelua riitti!

Työn puolesta oli sitten alkuviikosta koulutusta ja hieman juhlintaakin.

Oli nastaa kun kerrankin mukana oli omasta tiimistä muitakin mestoilla, ja

tulipa tanssahdeltua sellaisen perinteisen tanssiringinkin keskellä, se teki kyllä kutaa nauruhermoille! 

Suureleinen valssi onnistui joten kuten, river dance ei sinne päinkään! :D

Hain narikasta tauolla hatun ja keskustelu narikkakundin kanssa meni näin:

mä: "Tulin hakemaan hattua mun laukusta."

narikka: "Miks?"

mä: "No kun parilla pojallakin on niin munkin alkoi tehdä mieli."

narikka: "No mutta et sä ole poika."

mä: "No en, mutta oon mä kuiteski aika äijä."

narikka: "No okei sit."

No kidding? Äsh, Tumpelo on ihan huippu!

Pikkunen  halus välttämättä katsella vierestä kun täti harjasi ja suoristi tukkaa.

No sitten harjattiin myös pikkusen, joka ei muuten ikinä suostu pitämään tukkaansa kiinni.

Tullut siinä kai jokseenkin tätiinsä? :)

Tukasta puheen ollen, Tita-hauvalla on aikamoinen kasarilook.

Tollanen hassu, pötkö koira, jolla on iso tupee, gotta love it!

Virkistävä reissu oli, toisaalta aika monipuolinen ja rankkakin, mutta ah kun sitä on mukava

 olla taas kotona. Yksi yö kaverilla, toinen hotellissa ja kolmas veikalla -saldona hyvin jumittunut niska 

ja univelkoja! Ja tottakai paljon rapsutusta ja leikkiaikaa Senkkusen kanssa, oltiinhan kaksi yötä erossa! Mami ei tykkää :( Nyt Frasieria ja unta (toivottavasti) pollaan.

TGR.

Tuhma Eeva. Taas shoppaillut. Mutta kun en mä vaan voinut vastustaa!

Oon haaveillut jo hetken noista Tigereista ja nyt sitten sorruin.

Mulla on parit tollaset tikrut kaapissa, mallia Slender, ja nyt sitten kolmannet.

En kauheesti pidä matalavyötäröisiä farkkuja, 

kun on aina se tunne että pursuaa joka suunnasta ulos kaikkea epämääräistä,

mutta matalavyötäröiset farkut saa kyllä persuksen näyttämään paremmalta, kiistaton fakta,

ja jopa sellaiset mallikroppaiset tikut saa kaipaamiaan muotoja.

En siis puhu itsestäni, muotoja kyllä on omasta takaa nykyään.

Niin ja sitten mulla on myös uusi kännykkäkotelo! 

Luurin saa tolleen kätevästi vedettyä narun avulla esille.

Ostin kotelon vielä kaupassa mua odottavalle uudelle luurille,

kun sais vaan aikaiseksi hankittua uuden,

ei tota mun jeesusteipattua N95:sta tarttis millään hienolla suojuksella suojata! :D

Alan olemaan aika ylpeä itsestäni. Kamalan työmäärän ja jonkinmoisen stressinkin ohella 

olen saanut dokumentoitua aika paljon asiaa koulua varten. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni todella uskon että tulen saamaan paperit osaamisestani

ja se jos jokin on mahtava tunne!

Kaiken työhön ja menestymiseen liittyvän olen aina tehnyt jollain tapaa äitini vuoksi,

jotta äitini näkisi ja tietäisi että on tehnyt paljon oikein, saisi olla ylpeä.

Olen puskenut läpi niin monen kiven ja onnistunut lähes mahdottomuuksissa,

mutta monesti olen myös epäonnistunut. 

Äitini poismeno sai mut kyseenalaistamaan miksi edes tekisin enää mitään.

Pitkästä aikaa otin eilen äitini valokuvan käteeni, annoin äitille pusun ja

sanoin varmana hymyillen "Mami, tää on sulle. Mä teen tän."

Ja sitten kun on ne paperit kourassa niin järjestän kunnon juhlat!!!!

Sex and the city, episode 1

Jos et ole jo leimannut minua hulluksi tai edes pikkuisen omituiseksi

niin siihen tulee nyt luultavasti muutos.

Olen aina kokenut elämäni kulkevan samassa syklissä Carrie Bradshawn kanssa. 

 Kyllä, kinkkulaiffin Carrien kanssa. On aivan sama kuinka monet uusinnat katson 

niin jotenkin ollaan aina samassa elämäntilanteessa, tavalla tai toisella.

Ja kun satun kinkkulaiffia katsomaan niin tajuan jo katsoa sitä siinä merkityksessä

että tulen saamaan neuvoja ja ratkaisuja mieltäni askarruttaviin ihmissuhdeasioihin.

Ajankohtainen kysymys elämässäni on jossain määrin se

voiko olla ystävä ihmisen kanssa jonka kanssa on juuri kokenut jotain muuta,

jotain paljon enemmän kuin ystävyyttä.

Osaltaan sitä toivoisi ja haluaisikin, onhan tämä ihminen vaikuttanut elämääsi

ja myös muuttanut sitä jollain tavoin. Olet paljastanut hänelle sisimpäsi, syvimmät haavasi, 

villeimmät unelmasi ja rohkeimmat tekosi. 

Pystynyt olemaan täysin oma itsesi, pelkoinesi ja hullutuksinesi.

Ja hän on hyväksynyt sinut, pitänyt sinusta juuri sellaisena.

Mutta toisaalta, tämä sama ihminen on myös murskannut osan unelmistasi,

osoittanut pelkosi tosiksi ja ollut itse kaikkea muuta kuin rohkea silloin kun 

juuri sitä olisi tarvittu, ja jättänyt sinullle uusia haavoja nuoltavaksi.

Ongelmaksi muodostuu myös se että olet itsekin ottanut hänet vastaan, avosylin.

Vilkaissut, nuuhkaissut ja hyväksynyt. Tunnistanut vähintäänkin hyväksi tyypiksi.

On aina surullista jos joutuu luopumaan hyvästä tyypistä.

Mutta tässä välillä niin raa'assa maailmassa joutuu määrittelemään ihmissuhteita,

puntaroimaan suhteen hyviä ja huonoja puolia,

ja mikä pahinta, olemaan itselleen aivan rehellinen.

Kuten juuri katsomassani Sinkkuelämää-jaksossa.

Jos vaikka haluaisit itse sulkea silmäsi, olla vain ja olla varsinkin jos on hyvä olla,

nauttia toisen ihmisen seurasta ja siitä yhteydestä jonka olette löytäneet,

niin joku tai jokin pakottaa sinut kuitenkin analysoimaan tilanteen.

Ja määrittelemään sen onko kyseessä lopulta hyvä vai huono asia.

Inhoan tehdä päätöksiä tilanteessa jota en pysty puntaroimaan kaikilta kanteilta.

Olen analyyttinen, ymmärtäväinen ja haluan aina hyvää.

On asioita joita et voi päättää vain faktojen perusteella.

Ja asioita joita joskus joutuu tutkimaan objektiivisesti, vaikka se olisikin hankalaa.

Kuitenkin, tämän illan jaksossa ja myös oman elämäni episodissa kysymys kuuluu:

Voiko "exän" kanssa olla ystävä ja täytyykö suhde pystyä määrittelemään heti alkuunsa?

 Vastaus oli: Suhteen määrittää sitä seuraava suhde.

Ja tähän vastaukseen päätän mietiskelyni.

Hard knock life

Sormi edelleen pipi ja tääkös tyttöä kismittää. Ihan tässä muutaman päivän aikana oon tuntenut oloni 

aika avuttomaksi ja tajunnut että apu ois tarpeen monessakin askareessa.

Tässä ihan vaan muutama maininta.

1.Ruoanlaitto. Varsinkin töi äskeinen perunoiden kuoriminen oli ikävä kokemus

kun väkisinkin turvonnut ja arka etusormi hakkaa vasten pottua. 

2. Mm. stendarin ja pankkikortin pois ottaminen takin taskusta.

Ahdas taskunsuu ja vetoketju tekee kutaa.

3. Kenkien peseminen  hammasharjalla. Kaikki paine siinä hinkkaamisessa

kohdistuu juuri oikein käden etummaisiin sormiin.

4. Pukeminen. Hiha raapii koko matkalta sormea.

5. Tiskaaminen. Vaikea tiskata yhdeksällä sormella.

6. Kirjoittaminen. Koneella onnistuu jotenkuten, mutta perinteinen kynätekniikka kärsii.

Ja niin kärsii myös käsiala, muistuttaa tällä hetkellä lähinnä tarhalaisen tuherrusta.

Täsmennetään vielä että pojan, tytöillä kun on lähes poikkeuksetta nätimpi käsiala.

7. Tukanpesu. Sekin on hankalaa kun joutuu samalla pitämään toista kättä kourassa.

8. Hapankorppujen voitelu. Ei saa aikaiseksi tasaista jälkeä,

ja kaikkihan sen tietää että happarit ja näkkärit on voideltava täydellisesti

tai muuten makuelämys kärsii. Ja tämä on iso ongelma nyt, kiitos työkaverini,

joka herätti mussa happarihimon ja nyt on se kausi päällä.

9. Savukkeen pitäminen. Ei saa oikein otetta, ja sitä paitsi mulla on myös jokin tulehdus

sormessa ja tunne on aika lailla sama kuin pahasti poltettu sormi. 

Hyvin arka kosketukselle ja kuumuudelle.

10. Senkkusen kanssa leikkiminen. Yks meidän tänhetkinen leikki on sellainen

että roikotan ilmassa kumista possua ja joka kerta kun Senkku on hyppäämässä korkealla ilmaan

murhanhimo silmissään mua pelottaa mun kipeän sormen puolesta.

11. Meikkaaminen. Eyeliner on ollut pakko jättää suosiolla pois käytöstä hetkeksi.

12. Ton poronkäristyksenkin vois joku muu tulla mulle paistamaan,

lieden lähettyvillä ei ole nyt paras paikka mulle. Ei ole kyllä muutenkaan.

Pay day best day

Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa, palkkapäivää siis,

koska mua on odottanut uusi kullanmuru, nahkatakki.

Täydellinen, laadukas, tyköistuva, ajaton biker-malli töistä. I love it.

Ne tekonahkaiset hiostaa tosi mukavasti, tämä ei.

Käytän tekonahkaista tuunatun liivin kanssa, malli vaihtelee,

mutta tämä on ajaton ja sopivan naisellinen.

Enkä missään nimessä tule tuunaamaan tätä mitenkään,

tämä on juuri se takki josta kerron sitten mummuna kaikille kun mulla oli tällainen 

joka kesti kaiken, sopi kaikkeen ja rakastin sitä loppuun asti. <3

Sitten ostin myös uuden paidan, naispaidan.

Onhan mulla kauluspaitoja, farkkuisia, ruudullisia sekä läpikuultavia yksivärisiä.

Mutta ostan ja pidän niitä harvoin,ja tässä kohtasi leikkaus ja väri juuri sopivasti.

Mulla ei myöskään ole montaa paitaa, ei toppia eikä puseroa,

jotka olisi syvään uurrettu, ja välillä sellaisia ihan oikeasti vaan kaipaa,

joten siinä myös syy kyseiseen ostokseen.

Ja olihan mulla se hiusmurtuma sormessa. Nätti paketti, eiksjee?

Queen-rakkaus on herännyt uudestaan eikä sitä saa pois millään.

Mä muuten hinasin mamilta pari vuotta että pakko päästä Queenin konserttiin, olin lapsi joo,

mutta viimein mut istutettiin alas ja kerrottiin että ei ole mahdollista,

ei tule onnistumaan, sillä Freddie  on kuollut. 

Mä en puhunut mamille pariin viikkoon

Sattui niiiiiin kovasti ja lisäksi olin erittäin loukkaantunut ettei mulle kerrottu asiasta reaaliajassa.

Lohdutuksen sana oli että se menee ohi jossain vaiheessa. 

Ei ole mennyt, ja jos Jumala suo niin ei menekään koskaan.

Inner gay and Ally

On syksyssä tosiaan kivojakin puolia. Kauniit pimenevät illat,

niin kauan kunnes alkaa sade joka loppuu vasta marraskuussa, ja pipot.

Kauan on tullut metsästettyä taas oikeanmallista pipoa omalle pääkopalle,

tällä hetkellä kaikkialla tuntuu olevan myynnissä vain niitä takaraivoon iskettäviä syyliä.

Nekin on ihan ookoo, mutta tykkään kuitenkin enemmän perinteisistä myssyistä,

jotka saa vetää syvälle päähän. Sitä paitsi näytän ohuissa tai pienissä,

tai ohuissa JA pienissä pipoissa munapäältä. Niin se vain on.

Again, not a good look that one.

Pissikset ja sellaiset päälle kolmekymppiset wanna be-ikinuoret mimmit myös

käyttää vuodesta toiseen niitä munapääpipoja ja näyttää idiooteilta.

Mieluiten vielä jotain fantsua väriä, kuten pinkkiä tai neonkeltaista suositaan.

Ollaan niin söpöjä ja sporttisia. Yök. Ne yli kolmekymppiset myös paljastavat siten todellisen ikänsä, 

vaikka kuvittelevat juuri päinvastaista. Kjäh kun oon ilkeä.

Tänään oli pitkä mutta antoisa päivä. Ilta päätettiin myöhäisellä illallisessa Fransmannissa.

Kerta se oli ensimmäinen kun sielläkin tuli syötyä,

mutta jo toinen kun maistelin innoissani kastiketta piffini kanssa.

Työkavereille leveilin ja he totesivat että kyllä musta vielä aikuinen kasvaa.

Vaikka olen aina kuunnellut ja rakastanut Queenia, sehän on lempibändini kautta aikojen

ja Freddie suurin idolini pienestä asti, niin nyttemmin olen löytänyt sisäisen gayni. Ja Allyni.

Ally McBealilla oli aina niitä voimabiisejä joita se kuunteli varsinkin kun olo oli paska,

tanssahteli mahtipontisin elein ja sai niistä itselleen voimaa ja energiaa.

Mä olen tehnyt samaa jo jonkin aikaa ja voin sanoa että toimii.

Olo on mahtava ja voimakas ja itselleen ei voi muuta kuin nauraa :D

Silloin myös kun muutin Tampereelle niin  tuli yllättäen ero silloisesta kumppanistani

aika puun takaa ja elämä heitti aikamoista häränpyllyä. 

Aloitin 3 kuukauden ajan aamuni kuunnellen voimabiisiäni heti herättyäni,

lauloin ja tanssin, ja tuntui että heräsin kuin heräsinkin joka aamu oikealla jalalla ja asenteella.

Yhtenä päivänä vaan tajusin että olen oikeasti energiaa ja iloa täynnä,

kyseinen biisi oli vain auttanut minut pahimman yli kuin varkain. Suosittelen!

Letting go

Kun mieli oikein murtuu niin usein kehokin alkaa näyttämään merkkejä uupumisesta.

Kun näin käy sitä alkaa miettimään onko mikään sen arvoista että oma jaksaminen kärsii.

Tässä tilanteessa tulin ainakin siihen tulokseen että ei ole.

Kun tapahtuu asioita joihin ei yksinkertaisesti pysty itse vaikuttamaan

on myös ymmärrettävä ettei itsellään ole valtaa muuttaa mitään.

Silloin on turha soimata itseään, oikeastaan ketään, ja keskityttävä mieluummin

 huomiseen kuin eiliseen. Olen aina pompannut syvimmästäkin kuopasta vuorokaudessa ylös 

ja päätin ettei tämäkään kerta tule olemaan poikkeus. Olen tänään maannut kotona kuumeessa

 ja Senkkunen kainalossa. Miettinyt syntyjä syviä ja prosessoinut asioita.

Haavat eivät voi umpeutua vuorokaudessa, mutta niiden hoitamisen voi aloittaa heti.

Kun kuume laski niin mitäs sitten puuhasinkaan. Noooooh, värjäsin päätäni tietty.

Mä taidan yksinkertaisesti olla vaan hullu kun rääkkään tukkaani koko ajan?

On tumma tyvi taas ja tummaa muutenkin seassa. Ja lisää laitan heti kun jaksan,

tarkoitus olisi nyt saada tukkaan montaa eri ruskean sävyä ja jättää vain vähän vaaleaa.

Pupuseni! <3

"Remember all the sadness and frustration, and let it go."