Beautiful mind, Tortured soul

Rauhalliset, kiireettömät aamut. Aamukahvia peiton alla, unihiekkaa silmissä,

kirjan lukemista, John Mayeria, lauleskelua, Senkun kanssa peuhaamista. <3

Käytiin pitkällä kävelylläkin ja mä uppouduin ajatuksiini.

Mietin sitä kuinka olen aina etsinyt rakkautta ja elämänkumppania.

Parisuhteista lähteminen ei ole koskaan ollut helppoa,  ei edes ajatuksen tasolla. 

Kuitenkin kun on tiennyt ja tuntenut vahvasti jonkin puuttuvan,

sen oleellisimman, sielunkumppanuuden, on päätös ollut kirkas.

Tahdon vahvan ja itsenäisen kumppanin, joka seisoo omilla jaloillaan,

mutta jonka kanssa luomme yhdessä kahdenkeskeisen maailman jota 

kukaan muu maailmassa ei voisi koskaan ymmärtää. Eikä särkeä.

Tämä on toiminut bensiininä moottorissani ja ajanut mua rakkaudessa eteenpäin.

Pohdin onko tilanne ollut silloin parempi kun on uskonut sen sielunkumppanin

olevan jossakin, mutta et ole häntä vielä löytänyt.

Vai tämä hetki kun tiedät missä hän on, mutta olet voimaton asian suhteen,

etkä kenties koskaan enää tule hänen lämpöään kokemaan.

Olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut, niistä uskomattomista ihmisistä jotka ovet  polulleni astuneet ja jakaneet maailmansa kanssani. Vuosien ajan, tai vaikka vain lyhyen hetken. Elämä koostuu hetkistä, eikä kukaan voi sanoa mikä on rakkauden aikaraja.

Ei sen suhteen milloin se alkaa ja milloin päättyy.

Tämänkin vuoden aikana ole kohdannut upeita ihmisiä,

joiden elämää olen myös itse päässyt koskettamaan.

Joidenkin kohdalla olen joutunut pysähtymään ja miettimään kunnolla.

Mitä jos. Ja siitä tullaankin siihen mistä aloitin.

Jos en olisi koskaan tavannutkaan sitä henkilöä joka mullisti maailmani,

olisinko yhä valmis heittäytymään helpommin suhteisiin,

antamaan mahdollisuuksia. Toisinaan toivon että näin olisi.