Eilen kitattiin pari pulloa viiniä Tommin kanssa eikä suinkaan pelastettu maailmaa vaan
innostuttiin katsomaan stand upia! Vaikka olen edelleen aikamoisessa flunssassa ja köhässä
niin siinä kyllä viimeisetkin väsymyksen rippeet katosivat.
Naurua riitti jopa niin että räkä vaan lensi nenästä, haha! No kidding.
Ja koska olo koheni niin ei siinä sitten auttanut kuin lähteä viihteelle. Kuinkas muutenkaan.
Mustavalkoista ruutupaitaa sai etsiä aivan liian pitkään, mutta nyt on
-kirpparilta tottakai bongattu.
Mustavalkoinen ja punamusta ovat ainoat oikeat ruutupaidat, näin on.
Niissä on sellaista alkukantaista halonhakkaajan fiilistä.
Senkkunen uskaltautuu nykyään joidenkin tyyppien syliinkin ja mamin sydän sulaa.
Senkkunen on mamin rohkea pikku tyttö. <3
Nyt sitten oli ne lasit vihdoin päässä
-ja sekin vain siksi että silmät piti saada vähän piiloon kun väsymys alkaa jo näkyä.
Unta pollaan mulle, kiitos!
Miksei tätä Tampereen kauneutta vaan saa vangittua kameralla?
(Ja toi kommentti ei sitten ollut sulle.)
Komeudet.
Älä viitti halaa.
Miks mä syön mun tukkaa? En osaa sanoa.
Muutaman hyvän koomikon antia:
Pabloa kävin jokunen vuosi sitten katsomassa ihan livenäkin.
Hulvaton ja omaperäinen tyyppi, ja näyttää aina siltä kuin olis piripäissään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti