Eilen oli syksyn ensimmäinen palaveri Helsingin konttorilla ja ai juma
kuinka innoissaan sitä voi tyttö taas olla työstään!
Jopa siinä määrin ettei kesän loppuminenkaan paina enää mieltä.
Katse suuntautuu tuleviin muutoksiin ja työntekoon,
rusinat poimitaan pullista ja suunnataan kohti uusia tuulia :)
Ihanaa olla tällä matkalla mukana, ja koko sydämelläni olenkin. <3
Nautinnollista oli myös istua eilen yhteensä neljä tuntia junassa,
omine ajatuksineen ja hyvän musiikin parissa.
Tuijottaen ikkunasta ohikiitäviä maisemia, lehmiä, puita ja peltoja.
Jotenkin kaikki kevyet ajatukseni katoavat aina junamatkoilla ja uppuodun syvälle sydämeeni.
Mietin perhettä, rakkautta, mennyttä kesää, luontoa, koiraani, ja koko aikaani täällä Tampereella.
Sitä kuinka yksinkertaista on olla onnellinen, se on oikeastaan valintakysymys.
On niin monta syytä olla kiitollinen elämässään.
Juuri kun olen ollut lähiaikoina hieman uupunut ja allapäin niin
tuttuni laittoi hyvän mietteen facebookiin: "Tahdonvoima on voimaa."
Ja sitä se todellakin on, suuressa määrin.
Ymmärsin taas, jälleen kerran, että olen oman onneni seppä.
Ja päätin että haluan taas onnistua enemmän, olla tehokkaampi, lämpimämpi,
nauravampi, energisempi, paremmin voiva niin henkisesti kuin fyysisesti
-kokonaisvaltaisesti parempi minä. Ja se päätös tuntuu todella hyvältä.
Vaikka en ole koskaan välittänyt syksystä muuten kuin kauniiden lehtien vuoksi,
vähiten siksi kun se merkitsee väistämättä kesän loppumista,
niin nyt jopa odotan syksyn starttausta. Sekä työn puolesta että muutenkin.
Olen ikävöinyt metsiä ja juoksemista, ja nyt haluan alkaa taas niistä nauttimaan.
Kitaransoittoakaan en ole malttanut harjoitella sisällä kuumina kesäpäivinä,
mutta iltojen pimetessä ja sään viiletessä otan taas kitaran pikku kätösiini. Ah.
Muutenkin, kulunut vuosi, viime elokuusta tähän päivään, on ollut
ehdottomasti elämäni rankin vuosi tähän mennessä.
Siihen on sisältynyt paljon sydänsuruja, huolia, sairastelua sekä perheessä että itselläni,
läheisten menetystä, niin kuolemaa kuin ystävistä luopumista ja erinäistä sortoa.
Minua on todella koeteltu ja voimavarojani käytetty, sekä väärinkäytetty.
Nyt alkakoon uudet tuulet.
So true.
Tuleeko kellään muuten näistä tic taceista mieleen lapsuus?
Mulla tulee vahvasti, ja tirautin siksi junassa muutaman kyyneleenkin.
Päivän musalinkki:
"Keep your head up, keep your heart strong.
Keep your mind set, keep your hair long."
Tämä teksti tulee olemaan tatuoituna ihollani vielä jonain päivänä.
Pitää vain ensin unohtaa se tatuoimisen kipu ja sitten antaa taas palaa! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti