Musiikki taitaa olla se mun uskontoni.

Sen toteaa kerta kerran jälkeen uudelleen, ja tunne on kausittain voimakkaampi.

Eilen huudatin musaa toden teolla. Tuntikausia, makasin sängyllä, tuijotin kattoa ja 

lauloin kuin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Ajantaju katosi ja tuntui kuin olisin ollut biisien sisällä.

Ja itkin. Itkin sellaisesta vahvuuden tunteesta jonka olen löytänyt ainoastaan musiikista.

Tajusin itkeväni enemmän onnesta, enkä voinut olla hymyilemättä. Lauloin, hymyilin ja itkin 

kunnes lopulta vain nauroin. Elämä on ihmeellistä. Ja vapaapäivät korvaamattomia.