Mulla on monen monta unelmatukkaa, mutta yksi ikisuosikeistani on klassikko,
Brigitte Bardot'n puoliksi kiinni laitettu pitkä vaalea pehko.
Käy hyvin suorana, laineilla tai kunnon kiharoilla.
Vaatii paaaaaljon tukkaa jotta toteutus on mahdollisimman hieno,
mutta siitä huolimatta, yritän aina välillä kyhätä sellaista itselleni.
(Taidanpa muuten lisätä viikonloppuna vielä lisää jatketta päähän...)
Tässä muutamia kuvia jotka ovat syöpyneet mun aivoihini.
Sienna Miller jossain leffaroolissa. Ihana nainen.
Tässä viime viikonlopulta. Ei vaan mene ihan nappiin.
Niin kuin ei moni muukaan asia mun elämässäni.
Mun etusuortuvat ei vaan suostu taipumaan mun tahtoon,
ja lisäksi mun tukkamokani on se etten käytä minkäänlaisia muotoiluaineita
vaan ainoastaan lakkaa, joka on tunnetusti viimeistelyaine.
Parhaiten olen onnistunut saamaan etuhiukseni niin sanotusti hippilaineille lämpäpyöröharjalla,
mutta valitettavasti en itse sellaista omista. Peräänkuulutan joulupukkia tänä vuonna..
Vanha kuva, mutta tässä onnistuin saamaan aika muhkean pehkon!
Ja pituuttakin oli hiuksissa juuri sopivasti.
Tällaisen roudasin tänään töistä kotiin. Poisheitetyn mallinuken käsi, jeah.
Spraymaalasin sitä jo yhden kerroksen verran valkoiseksi, huomenna sitten uutta kerrosta.
Se tulee somistamaan mun seinää, jahka vaan keksis passelin kiinnitystavan,
ja siinä tulen sitten säilyttämään ainakin kaikkia kaulakorujani.
Oonks mä ihan hullu kun roudaan kaikkea kummaa kotiini? Ehkä.
Oli muuten kiva kantaa kotiin isoa kassia josta kova ja kalmankalpea kämmen sojotti.
En oo palotellut ihmistä ja menossa juuri hautaamaan ruumiinosia, en.
Tänään mä olin lampaana töissä. Mikä olikin vallan sopivaa, sillä meillähän on sellainen tapa
siellä että kun ollaan jostain innostuneita niin äännellään kuin lampaat.
Sitten kun puolestaan ollaan johonkin vähemmän tyytyväisiä niin
äännellään kuin masentuneet ankat. I just love my co-workers :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti