Jos et ole jo leimannut minua hulluksi tai edes pikkuisen omituiseksi
niin siihen tulee nyt luultavasti muutos.
Olen aina kokenut elämäni kulkevan samassa syklissä Carrie Bradshawn kanssa.
Kyllä, kinkkulaiffin Carrien kanssa. On aivan sama kuinka monet uusinnat katson
niin jotenkin ollaan aina samassa elämäntilanteessa, tavalla tai toisella.
Ja kun satun kinkkulaiffia katsomaan niin tajuan jo katsoa sitä siinä merkityksessä
että tulen saamaan neuvoja ja ratkaisuja mieltäni askarruttaviin ihmissuhdeasioihin.
Ajankohtainen kysymys elämässäni on jossain määrin se
voiko olla ystävä ihmisen kanssa jonka kanssa on juuri kokenut jotain muuta,
jotain paljon enemmän kuin ystävyyttä.
Osaltaan sitä toivoisi ja haluaisikin, onhan tämä ihminen vaikuttanut elämääsi
ja myös muuttanut sitä jollain tavoin. Olet paljastanut hänelle sisimpäsi, syvimmät haavasi,
villeimmät unelmasi ja rohkeimmat tekosi.
Pystynyt olemaan täysin oma itsesi, pelkoinesi ja hullutuksinesi.
Ja hän on hyväksynyt sinut, pitänyt sinusta juuri sellaisena.
Mutta toisaalta, tämä sama ihminen on myös murskannut osan unelmistasi,
osoittanut pelkosi tosiksi ja ollut itse kaikkea muuta kuin rohkea silloin kun
juuri sitä olisi tarvittu, ja jättänyt sinullle uusia haavoja nuoltavaksi.
Ongelmaksi muodostuu myös se että olet itsekin ottanut hänet vastaan, avosylin.
Vilkaissut, nuuhkaissut ja hyväksynyt. Tunnistanut vähintäänkin hyväksi tyypiksi.
On aina surullista jos joutuu luopumaan hyvästä tyypistä.
Mutta tässä välillä niin raa'assa maailmassa joutuu määrittelemään ihmissuhteita,
puntaroimaan suhteen hyviä ja huonoja puolia,
ja mikä pahinta, olemaan itselleen aivan rehellinen.
Kuten juuri katsomassani Sinkkuelämää-jaksossa.
Jos vaikka haluaisit itse sulkea silmäsi, olla vain ja olla varsinkin jos on hyvä olla,
nauttia toisen ihmisen seurasta ja siitä yhteydestä jonka olette löytäneet,
niin joku tai jokin pakottaa sinut kuitenkin analysoimaan tilanteen.
Ja määrittelemään sen onko kyseessä lopulta hyvä vai huono asia.
Inhoan tehdä päätöksiä tilanteessa jota en pysty puntaroimaan kaikilta kanteilta.
Olen analyyttinen, ymmärtäväinen ja haluan aina hyvää.
On asioita joita et voi päättää vain faktojen perusteella.
Ja asioita joita joskus joutuu tutkimaan objektiivisesti, vaikka se olisikin hankalaa.
Kuitenkin, tämän illan jaksossa ja myös oman elämäni episodissa kysymys kuuluu:
Voiko "exän" kanssa olla ystävä ja täytyykö suhde pystyä määrittelemään heti alkuunsa?
Vastaus oli: Suhteen määrittää sitä seuraava suhde.
Ja tähän vastaukseen päätän mietiskelyni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti