Joskus elämä on kuin julmaa pilaa. Järjetöntä, epätodellista, epäreilua.
Kerta kaikkiaan niin kipeää ettet melkein pysty tuntemaan mitään.
Kuvittelet kuinka huudat kurkku suorana tyhjyyteen, mutta et sitä tee.
Olet niin pöyristynyt ja yllättynyt että oikeastaan tekisi mieli vain nauraa.
Kuitenkin tunnet niin suurta surua että et pysty edes itkemään vaan se lamaannuttaa.
Mietin kuinka pahasti olen Kohtalon suututtanut ollessani nyt tässä tilanteessa.
Tilanteessa johon en uskonut jotuvani, en vain pystynyt sitä näkemään, edes kuvittelemaan.
Osaatkohan edes kuvitella miltä tuntuu kun maailma aukeaa.
Tie jota sinun on tarkoitus kulkea avataan ja kaikki esteet poitetaan.
Tien päässä odottaa kaikki kaunis. Se mitä olet odottanut, mitä olet toivonut.
Kaikki on kirkasta ja selkeää, ja olet ensimmäistä kertaa elossa. Todella elossa.
Joka ikinen solusi huutaa että olet löytänyt paikkasi tässä maailmassa,
etkä ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa, mitään niin vahvaa.
Jopa silloin ajattelet että tämä on jokin pila. Kaikki on liian hyvää ollakseen totta.
Kaikki mitä olet kokenut ja elämässäsi tehnyt toi sinut juuri tähän paikkaan,
juuri tänä hetkenä. Tartut siihen kiinni ja yrität karistaa epäluulon.
Pelkäät enemmän kuin koskaan aiemmin ja osa sinusta olisi valmis juoksemaan karkuun,
mutta päätät olla rohkea, sillä tunnet tarinan sydämessäsi.
Se on sinun tarinasi. Sinulle kirjoitettu, sinulle tarkoitettu.
Etkä voi muuta kuin uskaltaa ja luottaa, jättää kaiken kohtalon käsiin.
Mutta entäpä jos nämä kädet eivät kannakaan sinua.
Olet jättänyt kaiken, itsesi kokonaan, täysin niiden armoille,
ja ne repivätkin sinut kappaleiksi.
Ja lopulta, joku toinen elääkin tarinaasi.
Thank God I have a pair of wings to carry me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti