Tattoo dreams / Bless him and bless the art he made on my skin

Mínulla on vasta neljä tatuointia tällä hetkellä, mutta jokaisen niistä

olen ottanut elämäni merkittävillä hetkillä. Olen ottanut ne antamaan minulle voimaa,

kannattelemaan unelmiani ja uskomaan itseeni.

Muistuttamaan minua joka ikinen päivä jostakin merkittävästä

ja siitä että eläisin uskoen arvoihini ja unelmiini aina.

Ensimmäisen leimani otin suunnilleen 20-vuotiaana, mikäli oikein muistan.

Halusin siivet selkääni, jotka osittain kannattelisivat minua läpi 

tulevien vastoinkäymisien, joita tiesin olevan luvassa paljonkin.

Osaksi kunnianmerkiksi kaikesta siitä paskasta josta olin jo siihen päivään mennessä 

jollain ihmeellä selvinnyt. Omalla tahdollani, omilla kyvyilläni, omalla päättäväisyydelläni.

Mä olin kunnianmerkkini ansainnut ja kantaisin arpianikin ylpeydellä.

Näin mä olen myös elämääni elänyt.

Ensimmäistä leimaani harkitsin kuitenkin seitsemän vuotta.

Tatuoinnit eivät todellakaan olleet näin yleisiä kuin  tällä hetkellä

ja asiaa piti myös miettiä siltä kannalta että saahan tatuointini piilotettua sitten joskus

kun olen linnan juhlissa, (koska tottakai tulen siellä joskus jostain syystä olemaan?) 

ja onhan se kaunis myös kun olen vanha mummeli. Tietty, loogisesti ajateltu.

Leima otettu Kampin Flamessa.

Ei yhtä ilman toista. Kuulin tuolloin merkittävän ja uskomattoman kauniin biisin,

joka kosketti mun sisintäni kaikin mahdollisin tavoin.

Joku oli jäsentänyt biisin mun tunnemaailmasta ja arvomaailmasta.

Mun oli pakko ikuistaa se itseeni ja valitsin laittaa sen käteni koko pituuteen.

Käsiala on minun omaani, tatuoija halusi käyttää sitä, ja olin siitä mielissäni.

Tatuoija sanoi aluksi että teksti tulee vaatimaan 3 riviä. Sitten kaksi.

Ja lopulta hän marssi luokseni asettaen tekstin yhteen riviin, ja mä olin tyytyväinen.

"In my opinion seeing is to know

what you give will always carry you

and who's to say we won't survive it too"

Mitä tällä tarkoitan omakohtaisesti:

Mielestäni vasta sitten kun olet itse kokenut tai nähnyt jotakin 

niin sinulle voi muodostua kyseisestä asiasta oikeutettu ja perusteltu mielipide.

Mitä annat toisille, mitä arvostat ja pistät etusijalle,

tulee kantamaan sinua läpi elämäsi karman kautta, (niin hyvässä kuin pahassa),

ja kuka voi määrittää sen etukäteen ettet mukamas selviäisi tästä elämästä,

jopa onnistuisi ja menestyisi elämän eri osa-alueilla?

There it is. 

Leima otettu Legacy Tattoossa.

Ajattelin jättää tatuoinnit ihan vain noihin kahteen, koska en ollut oikeastaan ikinä mieltänyt että olisin tai haluaisin olla "se tatuoitu muija", vaan mieluummin eläisin elämäni lokeroimattomana ja silloin tällöin kameleonttina tyylillisesti.

Tässä elämänvaiheessa kuvan jättämättä ottaminen ei tullut kysymykseenkään.

Äitini sairasti kolmatta kertaa syöpää ja muista terveydellisistä syistä 

hänen silloinen syöpähoitonsa lopetettiin ja viimein tuli se hetki jolloin jouduimme myöntämään sen 

että äitimme tulisi menehtymään tästä syystä, syövän levitessä liian agressiivisesti.

(Itkutauko.)

Vaikka äitini vihasi tatuointeja yleisesti, (ja tatuoituja kundikavereitanikin), 

 hän oli pitänyt minun aiemmista tatuoinneista. Ehkä siksi koska ne olivat minun.

Halusin hänen tietävän että hän tulee olemaan kanssani läpi elämän,

vaikka hänen fyysisestä läsnäolosta jouduimmekin luopumaan.

Syy miksi olin ja olen elämässäni ikinä pyrkinyt mihinkään,

miksi ikinä pyrin mitään saavuttamaan, oli jotta äitini voisi olla minusta ylpeä

 ja voisi lopulta nukkua rauhassa pois.

Valitsin tatuointiartistin hyvin, hyvin tarkkaan, sillä epäonnistuneet

muotokuvat ovat kauheinta mitä toisen iholle voi ikuistaa. In  my opinion.

Onnekseni taitavin löytyi Tampereelta naapurikorttelistani, Putkasta.

Hänelle oli puolen vuoden jonot kuten ilmeisesri aina,

mutta kun itku kurkussa menin esittämään asiani ja sen kiireellisyyden 

hän järjesti minulle ajan aivan muutaman viikon päähän. 

Bless him, and bless the art he made on my skin.

Tulen olemaan hänelle ikuisesti kiitollinen ja myös uskollinen.

Kaikki vaan Putkaan Jukalle, voin sydämestäni suositella, 

ja monet tyypit sinne ovat jo suunnanneetkin mun leimani nähtyään.

Leima otettu Putka Tattoossa

Kuva josta tatuointi tehtiin

Viime kesänä otin edellisen leimani. Varmasti jos kyseessä olisi ollut jotakin haastavampaa tai

perinpohjaista suunnittelua vaativampaa, olisin jonottanut Jukalle.

Mutta kyseessä oli äkillinen ja pakollinen  muistutus itselleni uskoa tiettyihin asioihin,

joka ei voinut odottaa hetkeäkään, joten ystäväni samaisessa paikassa hakkasi tämän minulle

päivän varoitusajalla, eli Putkassa, Jessica.

Joka on muuten erittäin taitava tatuointiartisti, mutta olen jo päättänyt pysyä muilta osin

Jukalle uskollisena, jonka jokainen tatuoija kuitenkin ymmärtää.

Kyseinen tatuointi oli ja on muistutus minulle siitä että vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka 

unelmasi olisivat kuinka epärealistisia tai muiden mielestä saavuttamattomissa 

niin ainoa asia mikä sinun elämäsi kannalta merkitsee ovat sinun uskomuksesi ja intuitiosi.

Päivä tämän tatuoinnin ottamisen jälkeen tapahtui jotakin ihmeellistä,

sain kokea todisteen juuri siitä mihin uskoin.

Kohtasin ihmisen jonka kohtaamista olin jostain selittämättömästä syystä odottanut pitkään,

ihmisen jota en tuntenut, mutta johon tunsin käsittämätöntä yhteenkuuluvuutta ja

 tunteen siitä että meitä yhdistäisi moni asia, tietämättä yhtään mitään.

Kun näin hänet en voinut muuta kuin mennä juttelemaan.

Aloitin keskustelun suoraan siten että saat nauraa minulle jos haluat, mutta 

jostain syystä koen että meillä voisi olla

paljon yhteistä ja tästä tunteesta johtuen minun oli pakko tulla pyytämään sinua treffeille.

Hän oli häkeltynyt ja innoissaan, sillä oli kyllä huomannut minut,

ja myöhemmin kävi ilmi että hänkin tunsi vahvasti tuntevansa minut entuudestaan.

Loppu on historiaa, kaunista historiaa joka kuitenkin tuli jossain vaiheessa päätökseensä,

Tämä ihminen oli Jonne, ja jo sinä iltana minua nauratti se että

tatuointini oli sama kuin heidän yhden kappaleensa nimi.

Olen taas elämäni risteyksessä. En sellaisessa jossa en tietäisi mihin päin lähteä kulkemaan,

mutta kuitenkin sellaisessa jossa yksi tie on tullut loppuunsa.

Lähden kulkemaan kohti unelmiani. Ja tähän elämänvaiheeseen aion ottaa uuden leiman, 

mutta en vielä pysty päättämään mihin suuntaan kallistun.

Tuleeko se olemaan Freddie Mercury, joka on persoonallaan, voimallaan,

omalaatuisuudellaan ja valovoimaisuudellaan vaikuttanut elämääni jo yli

kahdenkymmenen vuoden ajan, ja joka on suurin idolini?

(Oli pakko laittaa tämä kuva tähän, sillä meinasin pissata housuun 

ja tukehtua nauruun tämän nähdessäni!)

Vai tuleeko se olemaan kotka, joka symboloi mm. vapautta rohkeutta ja esimerkillisyyttä?

Johon haluaisin ehdottomasti liittää unisiepparin?

Vai leijona joka symboloi vahvuutta?

We'll see, and soon we'll know!

Päivän musalinkki, Believe: