"Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."
Jätän vielä toistaiseksi kertomatta mitä tuo toissapäivän ihmetys olikaan,
mutta kerron sen kyllä kun on oikea aika.
Tällä hetkellä mietin sitä kuinka intuitioni oli jälleen kerran oikea.
Jostain syystä pystyn lukemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa,
huolimatta siitä ymmärtävätkö he tai muutkaan tätä asiaa.
Se tuntuu ajoittain siunaukselta ja ajoittain taas kiroukselta.
Hetken ajan se on taas ollut raskas taakka,
sillä olen joutunut taistelemaan henkisesti sitä vastaan mitä näen ja koen,
halutessani uskoa ihmisistä kuitenkin aina mahdollisimman hyvää.
Vaikka faktat eivät näitä asioita siis edes puoltaisi, kuten eivät tälläkään kerralla.
Mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin niin en voi kuin olla onnellinen,
sillä tiedän eläväni itse joka hetki hyvien arvojen mukaisesti,
pysymällä itse vahvana ja aitona itselleni ja elämäni ihmisille.
Olen nähnyt liikaa ja näen edelleen joka ikinen päivä kuinka ihmisten
epävarmuudet, pelot ja kateuden tunteet nakertavat heitä ja ajavat heitä huonoihin tekoihin
ja päätöksiin, ja sitä kautta kohti läpikotaista turmeltuneisuutta,
josta ei niin vain enää käännytäkään takaisin,
eikä päästä siihen pisteeseen että voisi katsoa itseään peilistä tuntien arvostusta,
ja tietoa siitä että on itse antanut kaikkensa, pyrkinyt hyvään ja toiminut oikein.
Ei käy kateeksi.
Mä olen oivaltanut aikoja sitten mikä on elämässä tärkeää,
ja se ei ole valta, eikä se että ympärillä olisi kasa hännystelijöitä ja mielistelijöitä.
Osa ihmisistä on kuitenkin epävarmoja eivätkä pysty vastaanottamaan
elämäänsä minkäänlaisia peilejä jotka voisivat saada heidät tajuamaan
kuinka he eivät olekaan hyviä ihmisiä tai esimerkiksi päteviä.
Mieluummin kerätään ympärille sellaisia henkilöitä jotka ovat kanssasi aina
samaa mieltä -tai ainakin sanovat olevansa, jotta pääsisivät helpommalla.
Koska auta armias jos tässä elämässä joitain mielipiteitä uskaltaisi sanoa,
sehän on ennenkuulumatonta ja huonotapaista.
Niin henkilökohtaisessa elämässä kuin bisnespuolellakin suljetaan silmät
liian monelta asialta ja näinhän ei koskaan voi kehittyä,
kun ei olla rehellisiä omasta ja muiden toiminnasta.
Tätä valheellisuutta ja sen seuraamuksia olen katsonut aivan liikaa.
Mua ei haittaa vaikka joutuisin hakkaamaan päätäni seinään niiden asioiden puolesta
joihin uskon. Mua ei haittaa ottaa luoteja toisten puolesta tai
kantaa ylimääräistä taakkaa muiden virheistä mikäli se heidän oloansa helpottaa.
Vahvuuteni, itsetuntemukseni ja ymmärrykseni tätä elämää ja ihmisiä kohtaan
on sitä luokkaa ettei mua yksinkertaisesti pysty horjuttaa.
Voit sanoa mitä sanot, töniä tai tuuppiakin,
lopulta seison kuitenkin edelleen selkä suorana ja rehellisenä itselleni sekä muille.
Se on se asia joka tekee mun elämästäni rikkaampaa ja vakaampaa myrskynkin keskellä,
enkä vaihtaisi päivääkään pois.
Jätän vielä toistaiseksi kertomatta mitä tuo toissapäivän ihmetys olikaan,
mutta kerron sen kyllä kun on oikea aika.
Tällä hetkellä mietin sitä kuinka intuitioni oli jälleen kerran oikea.
Jostain syystä pystyn lukemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa,
huolimatta siitä ymmärtävätkö he tai muutkaan tätä asiaa.
Se tuntuu ajoittain siunaukselta ja ajoittain taas kiroukselta.
Hetken ajan se on taas ollut raskas taakka,
sillä olen joutunut taistelemaan henkisesti sitä vastaan mitä näen ja koen,
halutessani uskoa ihmisistä kuitenkin aina mahdollisimman hyvää.
Vaikka faktat eivät näitä asioita siis edes puoltaisi, kuten eivät tälläkään kerralla.
Mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin niin en voi kuin olla onnellinen,
sillä tiedän eläväni itse joka hetki hyvien arvojen mukaisesti,
pysymällä itse vahvana ja aitona itselleni ja elämäni ihmisille.
Olen nähnyt liikaa ja näen edelleen joka ikinen päivä kuinka ihmisten
epävarmuudet, pelot ja kateuden tunteet nakertavat heitä ja ajavat heitä huonoihin tekoihin
ja päätöksiin, ja sitä kautta kohti läpikotaista turmeltuneisuutta,
josta ei niin vain enää käännytäkään takaisin,
eikä päästä siihen pisteeseen että voisi katsoa itseään peilistä tuntien arvostusta,
ja tietoa siitä että on itse antanut kaikkensa, pyrkinyt hyvään ja toiminut oikein.
Ei käy kateeksi.
Mä olen oivaltanut aikoja sitten mikä on elämässä tärkeää,
ja se ei ole valta, eikä se että ympärillä olisi kasa hännystelijöitä ja mielistelijöitä.
Osa ihmisistä on kuitenkin epävarmoja eivätkä pysty vastaanottamaan
elämäänsä minkäänlaisia peilejä jotka voisivat saada heidät tajuamaan
kuinka he eivät olekaan hyviä ihmisiä tai esimerkiksi päteviä.
Mieluummin kerätään ympärille sellaisia henkilöitä jotka ovat kanssasi aina
samaa mieltä -tai ainakin sanovat olevansa, jotta pääsisivät helpommalla.
Koska auta armias jos tässä elämässä joitain mielipiteitä uskaltaisi sanoa,
sehän on ennenkuulumatonta ja huonotapaista.
Niin henkilökohtaisessa elämässä kuin bisnespuolellakin suljetaan silmät
liian monelta asialta ja näinhän ei koskaan voi kehittyä,
kun ei olla rehellisiä omasta ja muiden toiminnasta.
Tätä valheellisuutta ja sen seuraamuksia olen katsonut aivan liikaa.
Mua ei haittaa vaikka joutuisin hakkaamaan päätäni seinään niiden asioiden puolesta
joihin uskon. Mua ei haittaa ottaa luoteja toisten puolesta tai
kantaa ylimääräistä taakkaa muiden virheistä mikäli se heidän oloansa helpottaa.
Vahvuuteni, itsetuntemukseni ja ymmärrykseni tätä elämää ja ihmisiä kohtaan
on sitä luokkaa ettei mua yksinkertaisesti pysty horjuttaa.
Voit sanoa mitä sanot, töniä tai tuuppiakin,
lopulta seison kuitenkin edelleen selkä suorana ja rehellisenä itselleni sekä muille.
Se on se asia joka tekee mun elämästäni rikkaampaa ja vakaampaa myrskynkin keskellä,
enkä vaihtaisi päivääkään pois.
ah, high hopes, one of the greatest!!!
VastaaPoistaYeah!
Poista