There's nothing quite so precious as time

Siinä on hyvät ja huonot puolensa kun ei ole arkisia aikatauluja ja rutiineita.

Ei ole ketään vaatimassa mitään tai hengittämässä niskaan,

mutta ei myöskään tsemppaamassa ja kannustamassa, joten kaikki on täysin 

itsestä kiinni. Plussana saa valvoa ja nukkua milloin haluaa, niin pitkään kuin haluaa.

"Töitä" voi tehdä pätkissä tai koko vuorokauden ympäri -sisällä tai ulkona.

Vapaallekin voi heittäytyä fiiliksen mukaan, ja se on nyt se 

mihin ei saa liikaa heittäytyä. Velvollisuudet ensin, hupi vasta jälkeen.

Olen aina elänyt sen ohjeen mukaisesti, en oikeasti pysty nauttimaan  hyvällä 

omallatunnolla vapaa-ajasta tai ystävien seurasta, jos en koe tehneeni töitä

sen eteen. Raskas työ vaatii raskaat huvit vastapainoksi, siinä se,

enkä todellakaan osaa elää mitään tasapaksua ja rutinoitunutta elämää.

Liian ankara ei saisi olla itselleen, vaan antaa lupa myös nauttia vapaa-ajasta,

joka tällä hetkellä tuntuu suurimmalta lahjalta jonka voi saada.

Tiistaina tuli piipahdettua Leevin kanssa Lasipalatsin terdellä yhdellä.

Houkutus toisesta jos kolmannestakin oli ilmassa, mutta vaihdoin siiderin kahviin,

juurikin siitä syystä etten kokenut ansainneeni vaihtaa kokonaan vapaalle :D Hyvä minä.

Löysin pirtsakan JC:n verkkaritakin kaapistani, jeij! (Ja ei, en todellakaan lenkkeile noilla kengillä, kävin vaan kaupassa ennen lenkkiä.) 

Eilen rentouduin Senkun, musiikin ja punkun kanssa pihalla. Nannaa.

Illasta tuli äkkilähtö keskustaan hetken mielijohteesta, eikä vaatetuksen
miettimiseen jäänyt aikaa, joten minihame vaan topiksi ja menoksi! ;)

Liityin poikien seuraan Chapliniin katsomaan lätkää. Itse peli meni multa tällä kertaa
 aika lailla ohi, sillä ei olla Jannen kanssa nähty sitten hurjien teinivuosien,
 ja Jannen seura vei voiton kuus-nolla.  Pelin jälkeen siirryttiin toiseen peliin,
 eli bilikseen tietysti. Eihän Chaplinissa vaan voi köydä pelaamatta.
Harmi vaan etten tällä kertaa loistanut taidoillani ( = tuurillani).

Mun on alettava skarppaamaan kuvien ottamisen suhteen. Eihän siinä mitään pahaa ole
että kavereiden seurassa keskityn itse heidän seuraansa ja yhdessa olemiseen,
mutta kuvapäiväkirja ei toimi ihan samalla tavalla ilman itse kuvia :D