Be careful what you wish for 'cause you just might get it all

Tsiisus kun olikin kiva ilta! Eilen siis juhlittiin Oton synttäreitä ja läksiäisiä viiveellä,

Oton ja Juulian tupareita isolla viiveellä, ja siinä sivussa sitten Lassikulon synttäreitä myös

ja mun läksäreitäkin vähän. Oli tosiaan paljon ilon ja juhlan aihetta.

Mä jotenkin liikutuin ihan kauheesti kun tajusin Oton ja Juulian asuvan samaisessa talossa

ja rapussa jossa itse punkkasin ystäväni luona ensimmäisen kuukauden täällä Tampereella.

Tuli ihan sellainen olo että ympyrä sulkeutuu, (oon ihan outo?), 

 ja siltä tämä kaikki on oikeastaan nyt tuntunutkin. 

Rakastan Tamperetta, työtäni, tiimiäni, kavereitani ja elämää täällä.

Osa musta ei haluaisi lähteä, mutta silti musta on tuntunut että aikani on tullut.

Että olen kokenut kaikki parhaat hetket ja hienoimmat ihmiset täällä,

ja vaikka moni asia olikin hyvin, niin mitään parempaa ei täällä enää tulisi vastaan.

Haistoin muutoksen tuulen ja vastasin rohkeasti kutsuun.

Tuntui että olen taas jonkinlaisessa elämäni risteyksessä,

jossa mun täytyy punnita tarkasti mitä oikeasti haluan ja mikä on tärkeää.

Olen tehnyt pitkään matkaa kohti unelmiani ja kesällä huomasin kallistuvani

eri suuntaan, mietin jo luopuvani tietyistä unelmistani saadakseni tilalle toisen.

Jos valinta olisi ollut yksin minun niin uskon että olisin valinnut rakkauden ennen mitään muuta

ja antanut muiden asioiden mennä omalla painollaan. Niin olen aina valinnut.

Asiat eivät kuitenkaan menneet loppujen lopuksi kuin elokuvissa ja

itsestäni riippumattomista syistä mulle valittiin toinen tie.

Mulle jäi oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko jäisin tänne elämään elämääni

joka yllättäen ei antanutkaan enää niin paljon kuin hetki sitten tai

sitten mun olisi tarkoitus tehdä jotakin radikaalia elämälleni.

Sen vain tiesin että tämän rikkoutuneen sydämeni kanssa en enää voisi jäädä paikoilleni.

Mietin ja harkitsin kovasti lähtöä jonnekin ulkomaille vuodeksi,

että ottaisin ihan kunnolla aikalisän elämälleni ja löytäisin jotakin suurempaa.

Mutta tajusin myös että mulla on oikeasti unelmia ja tavoitteita muiden asioiden suhteen,

jotka olen määrätietoisesti päättänyt saavuttaa, enkä voisi nyt luovuttaa, en edes höllätä.

 Elämä ei odota. Otin ratkaisevan askeleen ja vaikka siinä olisi voinut käydä miten tahansa

niin jostain syystä se kannatti, ja sain unelmieni työn.

Ehkä sen kaiken paskankin piti tapahtua jotta mä muistaisin kuka olen ja mihin tähtään,

vaikka en pelkästään niin voikaan ajatella menetettyäni suuren rakkauden.

Tampereelle muutto on ollut rohkein teko jonka olen elämässäni tehnyt

ja samalla suurin seikkailuni. Mutta se ei tule olemaan viimeinen eikä se suurin.

Suuret elämänmuutokset pelottavat aina, mutta olen myös järjettömän innoissani.

Aina joutuu luopumaan jostain jotta voi saada muuta tilalle, näin se vain on.

Ja mä olen äärettömän kiitollinen että olen saanut kokea tämän kaiken, niin hyvän kuin pahankin.

Joten kiitos kaikesta ja kaikille, jopa sinulle joka hajotit minut palasiksi.

<3

Illan tunnelmia:

Me leikittiin hetki koiria. En kyllä tiedä miksi, joku kai pyysi?

Mutta mä just lopetin läähättämisen.

Onpa Tumpella pitkä käsi.

Juhlakalut Otto ja Lassikulo.

Leikkasivat kimpassa kakkua, so cute!

Mä olin satavarmasti huonoin pelaaja, tein maaleja omaan päätyynkin. 

Kaikessa ei vaan voi onnistua?

Käytiin viettämässä iltaa Vietnamissa, jossa kaikki raiskasivat biisejä koko illan.

Ei me tietenkään, vaan ne muut. Oli kivaa, mutta korville piinaa.

Loppuilta jorailtiin Klubilla ja meno oli aika helmi.

I'm staring out into the night, trying to hide the pain

I'm going to the place where love

And feeling good don't ever cost a thing

And the pain you feel's a different kind of pain

Well I'm going home

Back to the place where I belong

And where your love has always been enough for me

I'm not running from

No I think you got me all wrong

I don't regret this life I chose for me

But these places and these faces are getting old

So I'm going home

Well I'm going home

The miles are getting longer, it seems, the closer I get to you

I've not always been the best man or friend for you

But your love remains true, and I don't know why

You always seem to give me another try

So I'm going home

Back to the place where I belong

And where your love has always been enough for me

I'm not running from

No I think you got me all wrong

I don't regret this life I chose for me

But these places and these faces are getting old

Be careful what you wish for

'Cause you just might get it all

You just might get it all

And then some you don't want

Be careful what you wish for

'Cause you just might get it all

You just might get it all, Yeah

Oh I'm going home

Back to the place where I belong

And where your love has always been enough for me

I'm not running from

No I think you got me all wrong

I don't regret this life I chose for me

But these places and these faces are getting old

So these places and these faces are getting old

So I'm going home, well I'm going home