Tässä on tullut loppuviikko paineltua kaupungilla.

Satuin torstaina huomaamaan että Disco Ensemble vetää keikan Henkassa

ja sitähän ei vain voinut jättää väliin, elämän hienoille asioille on sanottava kyllä kerta kerran jälkeen

-ja hyvien bändien keikat ovat sitä kermaa.

Olin aivan uupunut ja varma etten jaksaisi kuitenkaan jorailla keikalla,

mutta väsymyksestä ei ollut jäljellä merkkiäkään enää paikan päällä ja meno oli kova!

Paikka oli aivan tukossa, eikä mikään ihme.

Onnellisimmillani ja elementissäni olen kyllä keikoilla. Musiikki <3

Laurakin dikkaili kovasti, vaikka ei ihan elementissään ollutkaan,

joten tervetuloa vaan stadiin kylään niin tutustutaan sielläkin rokkisceneen ;)

                                     

Perjantai-ilta omistettiin parille perinteelle. Siipiveikot ja Cafe Europa.

Jotenkin sitä nyt haluaa tehdä asioita mitä ei enää tule jatkossa tekemään, ainakaan usein.

Sangria-kannu ja skumppaa oli tietysti pakko tilata.

Eilen oli sitten eräänlainen grande finale viikolle, juhlittiin nimittäin mun läksiäisiä.

Mun piti hyvissä ajoin miettiä ruokapuolta ja vaatetusta ettei päivään liittyisi yhtään stressiä,

mutta mitä vielä, juhlat oli alkamassa kuudelta ja neljän aikaan vasta selviydyin kauppaan.

Pää kolmantena jalkana katsastamaan löytyisikö mitään mekkoa, toivon olin jo kyllä menettänyt,

mutta onnekseni löysin kuin löysinkin juuri sopivan mekon :)

Sitten seuraavat kaksi tuntia olinkin keittiön vankina, mutta juuri ajoissa sain kaiken valmiiksi. Whiuh.

Lähiaikoina mulla on jotenkin jäänyt ihan kaikki viime tippaan, 

on niin paljon tehtävää ja ajateltavaa ettei vaan kykene kaikkeen. Näillä mennään nyt,

se supernaisen viitta on edelleen viikattuna kaappiin, mutta vain hetkeksi.

Mun läksiäiset oli tietysti Minibaarissa. Ainoa oikea paikka chillailuun ja hauskanpitoon

kun kyseessä on toistaiseksi viimeinen kerta kun kokoonnun näiden ihanien ihmisten kanssa ilanviettoon.

Kimi sulki ystävällisesti ovet ulkopuolisilta kolmeksi tunniksi ja lupasi jopa vetää pataan 

jos joku jota en tunne tunkisi paikalle, haha. Nyrkkitappeluilta kuitenkin vältyttiin. 

Tällaisella alle viikon varoitusjalla kaikki eivät päässeet millään tulemaan paikalle,

mutta paljon oli rakkaita tyyppejä ympärillä koko illan,

joten sanoisin illan olleen varsin onnistunut -kiitos teille kaikille! :)

P.S. Tulee kova ikävä.

Halusin tällaisen kuvan juurikin Mapen kanssa, koska aivan ensimmäisiä kertoja kun olin Minissä

niin juotiin kattimattia kimpassa tällä tavalla. Kattimatti on jäänyt sittemmin taakse, Mape ei.

Kaksoset.

Sanni ja Antti. Jos vaan ottaisin teiät mukaan stadiin? <3

Tommia ei tule mitenkään vähiten ikävä, Tommi on ollut aivan parhaimpia ystäviäni. 

Tommikin lähtee kohtapuoliin omalle seikkailulleen Ausseihin, mutta toivottavasti

tiemme kohtaavat uudelleen kun paluu Suomeen koittaa.

(Se ei sitten Tommi tarkoita sitä etteikö oltaisi koko ajan kuitenkin yhteydessä!)

Ja pääsihän se Kulmanenkin tulemaan, jesh.

Muistat sitten kutsua mut sinne tupareihin, vaikka tästä lähdenkin!

Fiiliksiä: