New shade, new direction

Pienin askelin ja hitaasti totutellen kohti tummempaa kuontaloa.

Eilen otettiin se ensimmäinen askel, lähtiessäni raidoittamaan lämmintä vaaleanruskeaa

kylmänsävyisten hiusteni sekaan. Toteutus rennolla otteella liikaa miettimättä, pieniä 

raitoja ja tyveä värjäten.

Väriksi valitsin uuden Garnierin. Se oli kaupan ainoa väripaketti koodilla 6.3, 

ja sävyn olin jo päättänyt ennen kauppaan lähtemistä. 7 on yksinkeriaisesti liian

vaalea ja 5 sitten puolestaan jo liian tumma, ja 6:n lisäksi sävyn piti taittua

lämpimään eli lopputuloksena 6.3. 

I'm a chiquita bananaaaaa!

Suihkun jälkeen ei peilissä odottanut ainakaan mikään karmaiseva järkytys-yllätys, vaan suunta näytti oikelta.

Kokonaisilme on edelleen hyvin vaalea, mutta tyvestä huomaa että tummempi on.

Että sellainen tuli! Meikäläinen on tyytyväinen :)

Musalinkkinä lapsellisen hyväntuulinen Kuivilla susta, jota eilen sattuman kautta
aloin popittamaan -lopulta täysillä ja repeatilla. Laulaen, hymyillen ja tanssien.
 Kertoo tällä hetkellä enemmän kuin tuhat sanaa onnellisuuteni tasosta.
Muistan aivan elävästi sen päivän ja kyseisen hetken kun tajusin etten enää
ole rakastunut erääseen ihmiseen. Samana päiväna kohtasin sittemmin elämäni
suurimmaksi rakkaudeksi muodostuneen ihmisen. En hetkeäkään aiemmin,
en hetkeäkään liian aikaisin. Kaikella on oma tarkoituksensa ja kaikki kipeät asiat
pitää myös käsitellä loppuun ennen kuin voi avautua uusia ovia.
Eilen oli se hetki kun ymmärsin vapautuneeni viimeisimmistä kahleista.
Tunne oli vastaava kokonaisvaltainen ahaa-elämys kuin edellisellä kerralla,
tunsin kuinka synnyn uudelleen, voimakkaampana kuin koskaan.
Hello new me.

Hyvää matkaa, mä oon kuivilla susta.