In action

Leopardibyysat selvisivät käyttöön asti vaaterekiltäni, jeij. Pieni voitto ihmiskunnalle,

Eevalle pikkasen isompi -silmä on alkanut tottumaan erilaisiin kuvioihin. Hitaasti, mutta varmasti :)

Keväämmällä näistä tulee mitä luultavammin yksi suosikeistani, sillä ei ne vaan tunnu samalta,

täysin kotoisalta ja omalta ilman nahkatakkikaveria.

Ja äksönissä sitten toinenkin vaate, joka ei enää olekaan niin uusi. Nimittäin vaalea tekonahkaliivi, jonka ostin toukokuussa Stokiksesta, oli ekaa kertaa päällä tänään. Mä oon niin toivoton välillä!

Se vaati vain oikeanlaiset buutsit ja rennomman topin seurakseen.

Koruja olisi saanut olla enemmän ja kunnon sekava rokkitukka, mutta tänään oli se bad hair day,

joten päädyin sitten kuitenkin pipoon. Sinäänsä hyvä, sillä lumimyräkkä is on again.

Uusi laukku, töistä tietty! Aivan ihana, muuntautuu rennoksi, naiselliseksi tai boheemiksi tarpeen mukaan.Ja sellaista mä tarvitsen, sillä harvoin edes kahta päivää putkeen pukeudun samantyylisesti?

 Ei kuitenkaan vieläkään se perfecto kappale, jota olen jokusen vuoden jo metsästänyt. Still hunting.

Elämäni on tällä hetkellä aika pitkälti pelkkää työtä ja Senkkua. Ja jostain syystä en myöskään tunne tarvitsevani muuta. Kattokaa nyt tota!

Taas oodia rakkaalle karvapallolleni, joka muuten näyttää tällä hetkellä taas vahvasti Evokilta :)

"Onhan tää, Senkun elämää, voi päivät ptkät köllöttää,

voi turhat huolet murheet unohtaa!" (Viidakkokirjan laulua lainatakseni )

Nyt X-Factorin pariin -vaikka Khole Kardashianin jatkuva poseeraaminen ärsyttääkin...

Millainen ihminen oikeesti poseeraa koko ajan, joka hetki? Jopa puhuessaan toiselle ihmiselle ja nauraessaan? Mä en ymmärrä, ja näihin ihmisiin olen kerran jos toisenkin törmännyt.

Niinä hetkinä en tiedä mihin suuntaan katsoa koska myötähäpeä sitä ihmistä kohtaan on niin suuri

ja mulle tulee  vaivautunut olo..