Rewind: The close ones

Kollaaseista seuraava ja se kaikista tärkein; läheiset.

Ystävät, perhe, kaverit, ihmiset joita ilman elämä ei maistuisi miltään.

Aurinko joka paistaa synkimpänäkin päivänä.

Hetket joita en koskaan unohda. Kuumat kesäpäivät, seitinohuet päiväkännit, 

villit bileillat, rankat dagen afterit, ja rauhallisen kauniit hetket. 

Elämän pienet hetket ovat niitä arvokkaimpia., aivan korvaamattomia.

(Kaikista rakkaista ei löydy kuvia, sorry.)

Tähän hetkeen hyvinkin ajankohtainen katselemus kuluneista kuukausista,

sillä minkäänlaista sosiaalista elämäähän mulla ei ole ollut hetkeen, krhm..

Kaikille teille haluaisin tasapuolisesti sanoa, kiitos näistä hetkistä, 

kaikista aiemmista sekä toivottavasti monista, monista tulevista.

Kanssanne olen nauranut vatsani kipeäksi ja silmäni kosteiksi,

jakanut ja samalla puolittanut taakkoja, parannellut maailmaa syvällisillä keskusteluilla 

sekä niillä vähemmän syvällisillä, hiljentynyt kuuntelemaan ja vain olemaan hetkessä.

Te olette olleet läsnä kun olen teitä tarvinnut, ja silloinkin kun en olisi jaksanut 

typeriä naamojanne katsella. 

Ikävöin teitä kaikkia, ihan joka ikinen hetki kun en ole teidän kanssanne.

Senkin urpot.

P.S. Milka, rakkaista rakkain murmelini, joka olet kulkenut rinnallani tai

vähintäänkin puhelinsoiton päässä palosammuttimen kokoisesta asti,

note to you, yhteisestä matkastamme täällä maapallolla täytyy saada ikuistettua kuvia. For real.