Haluan kertoa muutamasta tapauksesta jotka ovet lämmittäneet äskettäin mieltäni, ja myös saaneet minut uskomaan yhä vahvemmin siihen että olen ihan okei juuri tällaisena kuin olen. Aina tulee olemaan niitä ihmisiä jotka eivät ymmärrä tai pidä, mutta useammin kuitenkin kohtaan niitä jotka liputtavat asenteeni puolesta :)
Viime viikon lopulla soitin Malmin työvoimatoimistoon. Puhelu ohjautui poikkeuksellisesti Itäkeskuksen toimipaikkaan ja siellä vastasi myöskin poikkeuksellisesti ihminen joka ei työssään vastaa puheluihin, mutta oli tällä kertaa tuuraamassa kollegaansa. Juttelimme noin viisi minuuttia tilanteestani ja suunnitelmistani. Keskustelu ohjautui hyvin pian elämänarvoihin, ihmisten käyttäytymiseen, erilaisiin deittailukokemuksiin ja elämän pienempiin ja suurempiin haaveisiin. Puhuimme paljon myös siitä kuinka jotkut kokevat että toisille tapahtuu elämässä enemmän kuin heille itselleen; tapaavat kiinnostavia ihmisiä ja kokevat erilaisia arjen seikkailuja. Oikeasti kyse on enemmänkin ympäröivän maailman ja siinä tapahtuvien asioiden huomaamisesta ja huomioimisesta. Siitä että katsot maailmaa silmät oikeasti auki, kuuntelet ympäristöäsi, tunnet sydämelläsi. Iloitset hölmöltäkin tuntuvista asioista, uskallat hymyillä ventovieraille, uskallat antaa ja vastaanottaa,
niin hyvää kuin pahaakin. Linjan toisessa päässä oli selvästi aito, välittävä ja mielenkiintoinen ihminen, eikä suinkaan mikään virkamies. Useampaan otteeseen nauroimme siitä millaisen suunnan puhelumme sai, ja kuinka hassua sekin on että hän sattui juurikin vastaamaan puhelimeen, mutta totesimme että olemme vain ihmisiä ja kohtaamiset kanssaihmisten kanssa ovat toisinaan hienoja kokemuksia
-vaikka puhelimen välityksellä. Juttelimme lähes tunnin, ja uskon että molemmille
jäi siitä pidemmäksi aikaa hymy huulille.
Lauantaina sain ihan mielettömän viestin blogini lukijalta. En viitsi kertoa koko viestin sisältöä, tulihan se yksityisenä viestinä, mutta se pääsanoma siinä oli:
"Ihailen elämänasennettasi. Osaat nauttia asioista joita muut ei huomaa. Olet ikäänkuin eräänlainen esikuva itselleni jonka ajatuksista pyrin ottamaan neuvoa."
Liikutuin oikeasti lähes kyyneliin, joten kiitos siitä. Tiedän että olen sekä mieleltäni että sydämeltäni avoin ihminen, eikä se ole suinkaan itsestäänselvyys tai millään tavalla helppoa. Se on päätös suhtautua annakkoluulottomasti ja positiivisesti kanssaihmisiin, sekä iloita pienimmistäkin asioista. Mikään tässä maailmassa ja elämässä ei ole itsestäänselvyys, edes se että heräät aamulla. Mitä enemmän voimaannut aivan pienistäkin asioista, sitä vaikeampaa sinua on kenenkään nujertaa, tai edes horjuttaa. Tässä asiassa pidän pääni -vaikka sitä päätä joutuukin tämän takia välillä hakkaamaan seinään :D
Jostain syystä olen saanut lähiaikoina sekä vierailta että myös tutuilta ihmisiltä paljon positiivista palautetta, lähinnä juuri elämänasenteestani. Huomaan että tällä hetkellä, enemmän kuin koskaan aiemmin, teen asioita joista oikeasti voimaannun ja tapaan ihmisiä jotka ovat täynnä positiivista energiaa. Let's keep this up!
Päivän biisiksi ei voisi sopia nyt mikään muu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti