Major Of Me: The finer things in life

The sun is shining and the weather is sweeeeeet! Vaan eipä ollut päivällä

kun olin stadissa hillumassa. Tuntui kuin olisi marraskuu alkamassa, kuten Aino tokaisi.

Sitten kun vielä katseli Ainoa jolla oli paksumpi takki päällä ja villainen kaulaliina kaulassa,

ja ilma oli sumea, niin ei siinä kevättä kyllä ollut rinnassa. Vaan eipä se mitään, päätin ajatella mieluummin niin että eipä ainakaan vettä tule taivaalta, joten paskemminkin voisi olla! :)

Vanhaan pomoonikin tuli törmättyä, JC:n ajoilta, ja rupateltiin tovi Johto Cafessa.

Siinä on kyllä yksi ihminen jota pystyn aina arvostamaan, ja keneen voin myöskin aina luottaa.

Ihminen joka on sekä tyyppinä, työkaverina että esimiehenä ollut aina esimerkillinen,

ja on tarpeeksi vahva ja fiksu muodostamaan omat mielipiteensä,

kokematta kenenkään sitoutuneisuutta ja vahvuutta itselleen uhkana. Respect.

Ja toki se fiilis siitä nousi vielä entisestään kun kävin istumassa vanhan frendini Jompen kanssa.

Me ei olla nähty suunnilleen seitsemään vuoteen ja silti tuntui kuin oltaisiin juuri eilen viimeksi nähty!

Olin ajatellut että onpa varmaan hassua nähdä kaiken tämän ajan jälkeen,

mutta hassua olikin se ettei se ollut yhtään hassua. Kuinkas HASSUA? :D

Tätä tyyppiä tulen toivottavasti näkemään jatkossa paljonkin, niin mahtava asenne elämään ja

ihmisiä kohtaan. Elämässä on niin paljon asioita joita ei voi rahassa mitata,

ja jos sen ymmärtää niin saa elämästä irti niiiiiin paljon enemmän. Tästä me ollaan samaa mieltä.

Aarre tuli taas löydettyä kaapista :D Ikivanha nahkalaukku, jonka ostin vuuuuuooosia sitten Turkin reissusta. Se oli taas sellainen en voi elää ilman sinua-hankinta.

(Samalla niskaani tippui ylähyllyltä Twister ja muistin kuinka Jompen kanssa Makuunissa

työskennellessämme pelattiin Twisteriä -niin siis, kesken työpäivän. :D)