Take a hike / Found my spine

Perinteinen perjantai-ilta, hyvää ruokaa, juomaa, iloista seuraa, musa pauhaa ja menojalkaa vipattaa...

EIKU EI. Vaan ulkoilua ja reippailua koirulin kanssa! :D

Ja mitähäh, lauantaina päivällä vähän lissää, ja nyt huomaan oikeasti haaveilevani ulkoilusta.

Jesh, tätä tunnetta onkin odoteltu, ihan jo jokunen vuosi, kun ei sitä väkisin viitti, hah! :D

En ala tässä todellakaan huutelemaan mitään että kesäkuntoon 2013,

vaan aidosti ja oikeasti olen vain onnellinen että mun tekee mieli liikkua enemmän.

Tämä on nyt osa sitä itseensä satsaamista, joka tuntuu tällä hetkellä enemmän kuin luonnolliselta.

Vaikka hämärästi muistinkin millaista se on kun juostessa ajatuksetkin juoksee

ja senhetkiset tunnesolmut aukeaa, niin kyllä silti yllätyin siitä tunteesta.

Vuoronperään nauroin ja vähän itkinkin. Lähinnä onnellisuuden ja vapauden tunteesta,

ja siitä kuinka iloinen olen että mun jalat jaksaa vieläkin halutessani pinkoa lujaa.

(Olinhan kouluaikoina aikamoinen spurttimaakari.)

Ja muistin myös kuinka Jonnen kanssa puhuttiin juuri näistä fiiliksistä

ja siitä, kuinka ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka joku vastaantulija katsoisi kieroon

kun näkee sinun pinkovan kyyneleet silmissä tuhatta ja sataa. Se on sitä vapautta parhaimmillaan.

Happy

Ja mulla on niin kauniit puitteetkin täällä, ettei ole valittamista.

 Tältä sillalta me aina pienenä pyöräiltiin Pikkukoskelle mamin kanssa <3